Elokuu viilettää eteenpäin sellaisella vauhdilla, että nämä kuukausipostaukset myöhästyvät koko ajan vain enemmän! Ei anneta sen kuitenkaan häiritä nimittäin minulla olisikin heinäkuusta paljon kerrottavaa. Kirjoitin jo aiemmin kahden postauksen verran kesäkuulumisia. Kansanveneestä pääset lukemaan tästä.  Kesämuistoista voit puolestaan lukea lisää tästä.

Heinäkuu oli ihana lomailukuukausi. Ja jos ei edellisistä postauksistani ole vielä tullut selväksi, se oli myös vuoden paras kuukausi. Uskallan sanoa sen jo nyt ääneen. Tulevaa syksyä ja sen kuukausia pohdiskellessa en nimittäin usko, että sieltä nousee kovin vahvoja kilpailijoita. Vähän haikeana sen joudun nyt kuitenkin jättämään taakseni ja kääntymään kohti arkea. Työt alkoivat viime viikolla ja samoin on aika ottaa taas yhteyttä lapsettomuuspolille ja sopia tulevasta. En hirveän innoissani odota tulevia pettymyksiä, mutta se kaikki on meidän kohdalla nyt vain käytävä läpi.

Mutta sukelletaan vielä hetkeksi takaisin suloiseen heinäkuuhun! Vietimme yhteisen lomamme kokonaisuudessaan saaristossa pientä purjevenettämme huoltaen ja purjehtien. Se oli jotain mitä en ole tehnyt koskaan ennen. En myöskään uskonut, että purjehtimiseen voi uppoutua niin syvälle, että tunnit kuluvat kuin huomaamatta. Sään puolesta lomailu sujui todella helteisissä ilmoissa. Suunnittelimme ensin, että lähtisimme pienelle roadtripille kotimaahan, mutta olimme niin koukussa veneen laittamiseen ja sen kanssa liikkumiseen, että auton nokka näytti monta kertaa viikossa saaristoon. Siellä vietimme hidasta arkea kauniissa mökissä, saunoimme, purjehdimme ja nautimme loputtoman kesän tunnusta. Aloitin taas villapaitatehtaan ja löysin paikallisesta lankakaupasta aivan huippuhyvää ja pehmeää villalankaa. En malta odottaa, että pääsen esittelemään paidan teille, sillä olen kilistellyt puikkoja ahkerasti automatkoilla ja mökin kuistilla.

Kotona kasvihuone räjähti heinäkuun aikana ja tuotti satoa yli oman tarpeen. Kurkut kun tuppaavat kasvamaan ryppäinä. Sain kasvatettua itselleni myös yhden komean vesimelonin, joka odottaa edelleen maistajia kasvarissa. Nähtäväksi jää, miltä se maistuu, kun lopulta koko perheen voimin halkaisemme sen. Tomaatit ovat taas niin pulleita ja makeita ja niitä tulee onneksi niin kauan, kuin ilmat pysyvät riittävän lämpiminä. Puutarhajuttujen lomassa kävimme kokeilemassa suppailua Pyhäjärvellä ja se oli hauskaa. Harmi, että sinilevätilanne oli päässyt jo niin pahaksi ja uiminen jäi välistä. Juoksin uuden valmennuksen kanssa ja tuntuu ihanalta, kun penikatkaan eivät enää vaivaa. Päätin, että juoksun on jatkuttava läpi talven, etten joudu taas ensi keväänä aloittamaan penikoideni kanssa kaikkea alusta. On ihanaa juosta ja huomata, että se sujuu koko ajan entistä vaivattomammin.

Ylitin itseni… Opettelin purjehtimaan. Aluksi nimittäin tuntui, ettei koko touhusta tule mitään, kun yritimme ensimmäistä kertaa vesille navakassa tuulessa ja ilman, että tiesin purjehduksesta MITÄÄN. Ja niin vain opin tunnustelemaan aaltoja ja veneen liikkeitä. Opin löytämään itseni merikorteista ja arvioimaan etäisyyksiä. Opin vetämään (muutaman mutkan kautta) oikeista köysistä ja käsittelemään purjeita. Olen todella ylpeä itsestäni, kun vertaan taitojani siihen, mitä se oli ensimmäisellä reissulla.

Olisi voinut jäädä välistä… Rehellisesti sanottuna, heinäkuusta ei tule mieleen mitään, mitä haluaisin jättää kokematta. Yksi villapaitani oli pienoinen pettymys ja ainakin kolme kokoa liian suuri. Olisin voinut käyttää toista lankaa ja saada siitä upean paidan syksyksi, mutta nyt ei huvita käyttää sitä, koska se on ylisuuri.

Mieleenpainuvin hetki… Niitä oli lomassa paljon. Sanon kuitenkin, että yhteiset lomapäivät mökillä, saunan lempeät löylyt iltaisin ja purjehdus.

Herkullisin asia… Ostimme Sauvosta matkalla mökille niin tajuttoman hyvää savustettua lohta, että sitä syödessä meinasi ihan itkettää. Illalla hiukan nälkäkiukkuisena laitettiin saaristolaislimpun päälle voita ja lohta. En ole koskaan maistanut mitään niin hyvää.

Elokuulle

Vähän enemmän… Kauniita ilmoja ja suotuisia tuulia, että pääsisimme mahdollisimman paljon viikonloppuina vesille ja tutkimaan saaristoa. Se on itselleni aivan kuin uusi maailma kauniita paikkoja pullollaan, johon pääsen pienen veneemme kautta käsiksi vasta nyt.

Vähän vähemmän… Stressiä. Minut valtasi loman jälkeen pieni alakulo kaikesta syksyyn liittyvästä, mutta päätin, että yritän olla murehtimatta ainakaan etukäteen asioita, joista en edes tiedä vielä mitään. Kehossani tuntuu suuri tarve päästä pysähtymään ja rauhoittumaan, joten varasin syksyksi itselleni monta yinjooga-tuntia.

Toivon… Rauhallista ja armollista palaamista arkeen. Arkirutiinien muodostumista uudelleen, harrastusten aloittamista ja kynttilöin valaistuja loppukesän iltoja. Toivon myös, että kasvattamani vesimeloni maistuisi hyvältä.