Melkein kaikki mitä tiedän penikkavaivoista


Olisi suorastaan vääryys, jos en jakaisi omaa tarinaani penikkavaivojen loputtomassa viidakossa. Toivon todella, että joku asian kanssa kärvistelevä löytää tekstini ja saa kokemuksistani uusia keinoja testattavaksi. Itse etsin ensimmäisten kipeiden lenkkien jälkeen kuumeisesti vertaistukea ja tietoa, millä saisin helpotusta jaloilleni. Olen ehtinyt kokeilla jo lähes kaikkea ja löytänyt oikeasti toimivia keinoja helpottaa jalkojeni kipua. En todennäköisesti pääse penikkakivuista koskaan kokonaan eroon muuten, kuin lopettamalla juoksemisen, mutta olen löytänyt paljon keinoja, jolla vaivaa voi helpottaa huomattavasti. Lopettaminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, sillä haluan harrastaa jotakin fyysisesti rasittavaa jolloin hengästyn kunnolla ja haastan itseäni.

Olin jossain kohtaa varma, että sääriluissani on rasitusmurtuma ja söin särkylääkettä helpottaakseni oloani.

Juoksuhistoriasta

Juoksemisen huuma vei minut mennessään vuonna 2018. Kävin silloin juoksukoulussa ja osallistuin ensimmäiseen polkujuoksutapahtumaan. Koko juoksukoulun ajan jalkani olivat tosi kipeät, koska en ollut koskaan aikaisemmin juossut niin pitkiä matkoja. Olin innokas ja juoksin liian paljon liian kovalla alustalla. Kipu säärissä oli välillä niin kovaa, etten kestänyt edes sitä, kun kissani kiehnäsi sääriäni vasten. Olin jossain kohtaa varma, että sääriluissani on rasitusmurtuma ja söin särkylääkettä helpottaakseni oloani. Olen juossut 5-15km mittaisia lenkkejä metsäpoluilla ja hiekkateillä viimeisen kolmen vuoden aikana ja etsinyt aktiivisesti helpotusta säärieni kipuihin. Välillä lenkit ovat olleet tauolla talvipakkasilla tai kun elämässä on ollut muita vastoinkäymisiä. Aina olen kuitenkin palannut lenkkipoluille. Uudelleen aloittaminen on kaikkein hankalinta, jolloin jalat kipeytyvät eniten. Kun pari kuukautta vierähtää, ne tottuvat taas rasitukseen ja kipu on paljon lievempää. Joudun tekemään asian edistämiseksi kuitenkin myös paljon kehonhuoltoa ja ylimääräisiä kikkakolmosia. Olen huomannut, että vaikka aloittaisin kuinka maltillisesti tahansa, jonkinasteista kipua esiintyy aina. Siksi jalkojen huoltaminen on niin tärkeää.

Kun painaen kuljetan sormea sääriluun sisäreunaa pitkin se tuntuu vähän kuin jonolta pieniä pehmeitä palloja. Siinä tuntuvat lihaskalvon kiinnikkeet, ne penteleet jotka aiheuttavat kaiken kivun.

Miltä penikkakivut tuntuvat?

Penikkavaiva tarkoittaa minulla sitä, että sääriluideni vierellä kulkevat lihaskalvot kiristyvät, kun lihas turpoaa niiden sisällä. Lihaskalvot takertuvat pikkuhiljaa sääriluideni ympärille ja mitä enemmän ne kiinnittyvät, sitä kipeämmät sääreni ovat. Luu on paikoitellen todella kosketusarka. Kun painaen kuljetan sormea sääriluun sisäreunaa pitkin se tuntuu vähän kuin jonolta pieniä pehmeitä palloja. Siinä tuntuvat lihaskalvon kiinnikkeet, ne penteleet jotka aiheuttavat kaiken kivun. Jos tilanteen päästäisi tosi pahaksi nakkipötkö muuttuisi kiinteäksi ja tasaiseksi ja kiinnittyisi entistä kovemmin sääriluun päälle. Lihaskalvot voivat peittää sääriluun lähes kokonaan niin, että väliä on hädin tuskin sormen leveys. Eron huomaa siinä vaiheessa, kun ne revitään auki. Kerron siitä lisää vielä alempana. Kipu hellittää, kun pidän taukoa juoksemisesta muutaman päivän ajan, mutta kalvo ei irtoa itsestään luusta vaan siihen tarvitaan toimenpiteitä.Juoksuharjoitusteni alkuaikoina erityisesti yli 10km lenkeillä jalkateräni saattoivat puutua, mikä on myös yksi penikkatautiin liittyvä vaiva. Pelästyin sitä ensimmäisellä kerralla niin, että tempaisin kengän pois jalasta. Se tapahtui tietysti juuri polkujuoksukisan aikana. Jalkojen puutuminen johtui todennäköisesti siitä, etten osannut tehdä penikkavaivoille mitään ja annoin lihaskalvon kiristyä kiristymistään.

Näillä keinoilla helpotan penikkavaivoja

  • Gua shaus, on tällä hetkellä ainut keino, josta saa välitöntä hyötyä penikkavaivoihin. Lyhyesti kerrottuna guashauksella pystytään availemaan kalvoja täsmällisesti sieltä, missä ne kiristävät. Guashausta voi tehdä itse käyttämällä siihen tarkoitettuja ”Guasha-kampoja” tai varata ajan siihen erikoistuneelta hoitajalta. Oma joogaopettajani on taitava guashaaja ja hän on auttanut penikoideni kanssa. Hoito on kivulias ja vaatii varsinkin ensimmäisillä kerroilla hampaiden kiristelyä, mutta siihenkin tottuu ajan kanssa. Nyt kun olen käynyt jo useamman kerran käsittelyssä, toimenpide tuntuu epämiellyttävältä, mutta siedettävältä. Guashauksen jälkeen jaloissa tuntuu heti olevan enemmän tilaa ja vaikka juokseminen jomottaakin säärissä, samanlaista voimakasta kipua niihin ei enää tule. Hoidossa käyn n. 1-2kk välein ja itse guashaan jalat kotona säännöllisen epäsäännöllisesti, yleensä n. 1krt/viikossa. Itse tehtynä toimenpide vaatii tosin aika paljon sisua, sillä se tekee kyllä kipeää.
  • Kalvojen rullaus putkirullalla. Sama ajatus, kuin guashauksella, mutta siinä käsitellään isoja kalvoja pinnallisemmin. Ohjeita löytyy netistä googlailemalla. Myös erilaiset hierontapallot ovat hyviä.
  • Kylmä. Pidän säärien päällä kylmäpusseja satunnaisesti iltaisin (silloin, kun jalat tuntuvat kipeiltä).
  • Tiikeribalsami ja magnesiumvoide. Hieron näitä jalkoihini myös satunnaisesti, silloin kun jalat tuntuvat extrakipeiltä. Magnesiumilisästä on apua muutenkin lihaskipuihin.
  • Oikeanlaiset kengät. Tärkein asia, johon juoksussa kannattaa panostaa. Asiantuntevat urheiluliikkeet pystyvät auttamaan kenkien valinnassa. Tässä kohtaa pihistely on turhaa ja hyvät juoksulenkkarit ovat melkein aina yli satasen investointi. Myös liian kuluneet kengät menettävät ominaisuutensa ja jalat alkavat kipeytyä. Minun on tänä kesänä aika ostaa uudet kengät, sillä edellisillä olen juossut jo 1,5 vuotta.
  • Juoksualusta. Itse yritän välttää kovalla (asfaltti, kallio) juoksemista niin paljon kuin mahdollista. Paras alusta penikkavaivaiselle on hiekkatie, pururata tai metsäpolku.

Kikkakolmoset, joista en kokenut saavani hyötyä

  • Hieronta. En kokenut saavani hyötyä nimenomaan penikkavaivoihin hierojalta. Ehdin kokeilla neljää eri hierojaa. Lihakset rentoutuivat kyllä muuten, mutta apua kipuun en saanut. Tämä tosin voi olla kiinni myös hierojasta. Olen käynyt yhdellä hierojalla, joka osasi käsitellä sääriluiden viereisiä kalvoja eli hän teki sormilla saman, mitä nyt teen gushauksessa. Yleisesti olen sitä mieltä, että ammattitaitoiselta hierojalta saa juoksuun apua, kun käsitellään kaikkia lihasryhmiä ja se onkin hyvä tapa huoltaa kehoa juoksukaudella.
  • Kompressiosäärystimet. Puristavat säärystimet ennemminkin saavat jalat tuntumaan painavammilta ja väsyneemmiltä. Tuntuu siltä, kuin veri ei kiertäisi kunnolla, vaikka minulla on oikean kokoiset säärystimet. Voisin antaa näille vielä mahdollisuuden, sillä epäilen, että en ole vielä testannut asiaa tarpeeksi. Toistaiseksi nykyiset säärystimet saavat jäädä kaappiin.
Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta

Ajatuksia huhtikuulta


Apua! Meinasi jäädä kuukausipostaus tässä someähkyä potiessa tekemättä, mutta koska olen äärettömän rutiinikeskeinen, en voi jättää huhtikuuta väliin! On myös kiva tulla pitkästä aikaa höpisemään tänne blogiin kuulumisia, koska olen kirjoittanut omiin somekanaviini aika vähän mitään viime aikoina. Suurin syy siihen on todennäköisesti se, ettei ole mitään kovin kummoista kirjoitettavaa. Herään, käyn töissä, käyskentelen paljaassa puutarhassa ja odotan, että jotain kasvaisi ja käyn juoksemassa/ joogaamassa. Huhtikuussa oli onneksi kaksinverroin aihetta pieneen juhlaan arjen keskellä, kun vietin 32-vuotis synttäreitäni ja juhlittiin naapuruston kesken vappua. Minusta on tullut laiska somen päivittäjä ja seuraan nykyisin mielummin muiden tekemisiä taka-alalta. Inspiraatio on siis näemmä vähän hukassa. Onneksi pian on kesä, satoisa puutarha ja vehreä luonto. Nyt kun kelaan aikaa taakse päin, huomaan, että huhtikuu oli ihan kiva. Töissä kevätkuukaudet kuluvat aina kuin siivillä ja odotukset ovat jo lämpimissä toukokuun lopun päivissä.

Parasta… Synttäribrunssi kaikkien kivojen naisten kanssa. Oli vaan niin ihanaa järjestää pitkästä aikaa edes jotain pientä ja höpistä hetken. Brunssit kuuluvat muutenkin omiin suosikkijuttuihini ja niiden järkkäileminen on kivaa. Tuntui hyvältä, että kaikki kaverit tulivat juhlimaan kanssani!

Ylitin itseni… Huhtikuussa en ole tehnyt mitään suuria ponnisteluja itseni ylittämisen suhteen, vaan jatkanut ennemminkin samalla tutulla rutiinilla eteenpäin. Juoksutreenit tuntuvat hyviltä, kun kuulokkeissa on koko ajan audiovalmennus kaverina. Peruutin treenieni kanssa askeleen verran taaksepäin, koska penikkavaivat kiusaavat jatkuvasti ja lähdin tekemään hiukan kevyempiä lenkkejä. Niillä näyttää olevan melkeinpä kehityksen kannalta suurempi vaikutus, kuin aikaisemmilla treeneillä, joten ehkä uskallus peruuttaa vähän ja poiketa tutuista treeneistä oli tällä kertaa itseni ylittämistä.

Olisi voinut jäädä välistä… Keskellä kuukautta minua vaivasi poikkeuksellisen ankara itsekritiikki, jolloin tuntui, että olen surkea kaikessa mitä teen ja lisäksi vielä ruma ja paksu. Olen tosin oppinut, että tämä fiilis tulee silloin tällöin ja riippuu täysin omasta kuukautiskierrostani. Tietyssä vaiheessa kiertoa, tunnen oloni aina tosi epävarmaksi, kun taas toisena hetkenä olen voittamaton. Tunnistaako joku muu ilmiön, josta puhun?

Mieleenpainuvin hetki… Niitä tuli mieleen kaksi. Toinen oli se iloinen puheensorina, joka soljui vappuaattona naapurien kesken. Mietin, että meillä on kyllä aika kivat naapurit ja oli kiva kokoontua pienimuotoisesti juomaan simaa ja maistelemaan munkkeja. Toinen hetki oli viime sunnuntaina, kun kävimme taas Järvelässä kylmäuinnissa ja saunomassa. Kirjoitin täälläkin siitä, miten toivoisin Järvelän avaavan ovensa vielä kylmäuintiin ennen kesää ja vihdoin sain varattua meille sinne taas ajan. Minut valtasi pieni onnentunne siitä, että sain istua taas puusaunan lämmössä ja tuijotella järvelle.

Herkullisin asia… Ystäväni leipomat vappumunkit! Ne tuoreet, pienet, pyöreät, sokeriset herkkupallot.

Toukokuulle

Vähän enemmän… Juoksua lämpimissä aamuissa. Nyt aion tosissaan lähteä hakemaan takaisin rutiinia aamulenkeistä, kun ei tarvitse enää juosta pakkasessa. Puolen tunnin lenkin ehtii juosta hyvin ennen työpäivää ja siitä saa loppupäiväksi energiaa. Käytän kuitenkin aamuisin saman ajan makaamalla sängyssä ja selaamalla puhelinta. Se on raivostuttavaa.

Vähän vähemmän… Aikaa puhelimella. Jälleen. Kun vähensin neulomista, ruutuaika lisääntyi samaa tahtia. Huomaan havahtuvani välillä somesta, eikä minulla ole mitään käsitystä, mitä ympärilläni on tapahtunut. Inhoan sitä, että istutaan sohvalla puhelin kädessä. Mielummin voisin lukea kirjaa tai katsoa vaikka jotakin sarjaa.

Toivon… Kesäisemmät ilmat eivät olisi pahitteeksi, sillä en ole vieläkään istuttanut perunoita tai ostanut taimia kasvihuoneeseen. Tällä viikolla on tosin luvattu vielä lunta etelää myöten. Käyn tyhjässä kasvihuoneessa välillä istumassa ja suunnittelemassa kesää, koska en jaksaisi enää odottaa uutta kasvukautta. Eli näkemiin yöpakkaset, ei jää ikävä!

Hyvinvointi Oma elämä Ajattelin tänään