Mietimme miten juhlistaisimme tässä kuussa toista yhteistä hääpäiväämme ja ravintolaan suuntaamisen sijaan, keräsimme rinkat täyteen tavaraa ja päätimme lähteä yönylivaellukselle kansallispuistoon. Se oli ensimmäinen vaellukseni, jossa rinkan kanssa kuljetaan monta tuntia eikä parkkipaikkaa ja autoa ole lähettyvillä.Päädyimme kehujen innoittamana tuttujen reittien sijaan Seitsemiselle. Seitsemisen kansallispuisto Ylöjärvellä on yksi harvoista puistoista 300km säteellä Turusta, jossa pystyy tekemään kunnollisen ja erämaahenkisen yönylivaelluksen rengasreitillä. Virkatie 26km kulki koko ajan polkuina kauniiden metsien ja soiden läpi ja maasto oli monipuolista sekä mukavan vaihtelevaa. Emme pettyneet reittivalintaamme kertaakaan, vaan koko ajan oli uutta katseltavaa ja ihasteltavaa. Muita ihmisiä ei näkynyt matkan varrella nimeksikään ja saimme kulkea kaikessa rauhassa ilman ruuhkaisia pitkospuita.
Ensimmäisenä päivänä kuljimme Virkatietä pitkin yhteensä 16km ja olimme etukäteen päättäneet yöpyä joko Jokiristillä tai Liesijärvellä riippuen siitä, kuinka pitkälle ehdimme ennen pimeää. Pääsimme lähtemään matkaan vasta iltapäivällä 14 aikaan, joten valoisia tunteja oli rajallisesti. Reitti kulkee heti aluksi kauniilla harjuilla, jotka pistävät retkeilijän puuskuttamaan, mutta näköalat ovat vaivan arvoisia. Pysähdyimme evästämään Koveron järvimaisemiin ja jatkoimme aika pian matkaa, koska mieleni teki tosissaan enemmän yöpymään Liesijärvelle. Vanha aarnimetsä oli jälleen yhtä vaikuttava näky kuin Kurjenrahkan Pukkipalossakin ja olisin voinut jäädä ihailemaan jättiläismäisiä puita pidemmäksikin aikaa. Jokiristille päästyämme totesimme paikan rauhalliseksi, mutta hiukan tylsähköksi hienojen maisemien jälkeen ja lähdimme taittamaan vielä viimeistä taivalta ennen iltaa. 16 kilometrin matkaan meillä meni aikaa yhteensä 4,5 tuntia pienen tauon kanssa.
Liesijärvellä kävi tulipaikoilla kuhina ja ainakin 20 muutakin telttaa oli jo pystytetty alueelle. Ensimmäinen reaktioni oli ”apua”, mutta hetken kierreltyämme huomasimme, että huomaamaton polku jatkuu vielä poispäin teltta-alueelta. Ja sieltä, kuin taivaan lahjana, löytyi meille rauhaa rakastaville metsänkävijöille mukava paikka leiriytyä. Teltta oli sopivan kaukana hälinästä, mutta kuitenkin sallitun alueen sisäpuolella. Päivällinen valmistettiin trangialla, joten emme lähteneet muuten käyskentelemään täydelle nuotiopaikalle. Teltta pystytettiin peilityynen järven rantaan ja iltapalalettujen jälkeen päästiin vihdoin kaivautumaan makuupusseihin. Yö oli kylmä ja alusta liian ohut joten heräilin tunnin välein, mutta niin se näyttää usein olevan, kun yövyn teltassa.
Hyytävän kylmään aamuun heräsin jo hyvissä ajoin ennen seitsemää ja kävin itseni kanssa pienen taistelun siinä, nousenko ylös kuvaamaan aamu-usvaa vai jäänkö pyörimään makuupussiin vielä pariksi tunniksi. Keräsin kaiken rohkeuteni ja nousin kiireesti ylös pukemaan villavaatteita päälle. Ja onneksi nousin! Lähdin hipihiljaa palaamaan pienen matkaa reittiä takaisin päin, sillä näin sen varrella ihania suojärviä ja ruskaa. Aamuinen sumu oli hypnoottinen, jota olisin voinut jäädä tuijottamaan tuntikausiksi. Löysin rannalta myös ison majavanpesän ja paljon kaluttuja puunrunkoja. En ole edes tajunnut, että majavat kuuluvat myös meidän luontoomme vaan ajattelen automaattisesti niitä osaksi Kanadan metsiä. Majavia ei näkynyt, mutta palokärkien puuhia oli kiva seurata muutoin täysin hiljaisessa heräävässä luonnossa. Kaksi tuntia meni kuin huomaamatta ja muriseva vatsa pakotti palaamaan takaisin teltalle monta valokuvaa rikkaampana. Aamupalapuuron jälkeen purettiin leiri ja lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Iso Kivijärveä, jossa haukattaisiin lounasta ennen kotimatkaa. Suoalueet olivat täynnä karpaloita, eikä omasta matkanteosta meinannut tulla mitään, kun olisin halunnut kerätä niitä mukaan. Lounaspaikka oli myös aurinkoinen ja kaunis. Vaikka osa makkaroista putosi nuotioon, saimme silti vatsat täyteen viimeisiä kilometrejä varten. Toisena päivänä taivallettiin vain 10km ja ruokapaussin kanssa siihen meni aikaa 3 tuntia.
Ensimmäiseksi vaellukseksi kaikki sujui tosi hyvin ja olin pakannut mukaan vain kaikkea tarvittavaa. Pakkauslistan voit käydä kurkkaamassa tästä. Illalla väsymys ja pimeys tuli niin nopeasti, etten haukannut edes palasta suklaalevystä, jota kannoin mukana kuin suurempaakin aarretta. Siitä puolet katosi kuitenkin paluumatkalla, joten sekään ei ollut täysin turha. Vettä otimme mukaan yhteensä 5 litraa ja pärjäsimme sillä hyvin kaksi päivää. Hiusharja oli turhake, koska pidin tukkaa enimmäkseen letillä tai piilotin takut pipon alle. Olin jo valmiiksi niin viisas, etten lähtenyt neuletyötä tai kirjaa raahaamaan mukana, koska illalla tekemiseksi riitti tähtitaivaan tuijottelu ja ruuan valmistus. Illalla olisin kaivannut paksumpaa takkia iltapuuhien ajaksi, sillä kylmyys pääsi luihin ja ytimiin asti jo ennen nukkumaan menoa. 55 litrainen rinkka oli tarpeeksi kevyt, jotta jalka nousi koko matkan kevyesti. Seuraavina päivinä reisien takaosat ovat olleet kireät ja olen yrittänyt palautella niitä rullaamalla ja venyttelemällä. Ihan mahtava reissu ja jäin kaipaamaan lisää!
