Puutarhakalenteri: loppukesä ja alkusyksy


Puutarhassa alkaa näyttää siltä, että sadonkorjuussa vedellään kohta viimeisiään. Marjat on säilötty talvea varten ja tämän vuoden ylitsevuotavan runsas sato sai meidät hankkimaan jo isomman pakastimen, jotta kaikki herkut saadaan talteen. Ollaankin nyt täytetty sitä ahkerasti mansikoilla, vadelmilla, herukoilla, mustikoilla ja tyrneillä. Omassa pihassa pensaat ovat jo tyhjiä, mutta metsästä löytyy marjaa vielä paljon. Kasvimaalla porkkanat ja perunat on vielä nostamatta, sillä niiden kanssa odotetaan myöhempään syyskuuhun. Meillä ei ole juureksille säilytystilaa jääkaapin pikkulokeroita lukuunottamatta, joten olen istuttanut niitä sen verran, että suurin osa tulisi hyödynnettyä jo kesän aikana tuoreena.Tomaatit kypsyvät kasvihuoneessa vielä siihen asti, että ilmat alkavat selkeästi viilentyä. Tomaatteja tulee ihan valtavasti ja ne ovat niin makeita, että käyvät ihan karkeista. Kurkkusato näytti jo kertaalleen siltä, että se kuivuu kokoon. Päätin kuitenkin kokeilla aloittelevana puutarhurina kaikenlaisia kikkoja kurkkujen elvyttämiseen sillä asenteella, että enää ei ole kuitenkaan mitään menetettävää. Kurkut eivät enää nokkosveteen juurikaan reagoineet, mutta  kun laitoin juurille runsaasti puutarhalannoitetta ja kastelin runsaasti, ne heräsivät uudestaan henkiin. Nyt kurkkuja näyttäisi tulevan vielä reilusti, jos ilmat sallivat.

Omenakausi ei näytä tänä vuonna paljoa kalpenevan muille herkuille. Oman pihan Valkea kuulas on vielä niin pieni, että siitä on turha odottaa satoa muutamaan vuoteen. Onneksi isoäidin pihalla sattuu asumaan vuosikymmeniä vanhoja puita, joista tulee omenaa niin paljon kuin kotiin jaksaa kantaa. Haaveilin jo kesällä kirpeästä omenamehusta, jota saa naapurikunnan mehuasemalta, sillä viime vuonna omenoita ei tullut nimeksikään. Tänä vuonna päätin ottaa vahingon takaisin ja kiikutin sinne ennätysmäärän omenaa puristettavaksi. Nyt meillä on 87 litraa omenamehua varastossa! Omenamehu on kirpeää ja ihan erilaista kuin kaupan mehut. Ne säilyvät ainakin vuoden, joten tästä sadosta on iloa vielä pitkäksi aikaa. Ihanaa, että niin lähellä on paikka, jossa omenoista tehdään mehua, sillä muuten suurin osa omenoista menisi kyllä hukkaan. Lopuista omenoita olisi tällä viikolla tarkoitus kuivattaa lastuja naposteltavaksi ja sosetta puuron kaveriksi. Omassa puutarhassakin on vielä satoa jäljellä, kuten kuvista näkyy ja paljon olisi puuhaa ennen pakkasia. Alle olen kerännyt taas sopivan listan elokuulle ja syyskuulle puutarhan parissa:

Loppukesä- elokuu ja alkusyksy- syyskuu

  • Nosta loput sadosta talteen ennen kuin ilmat kylmenevät liikaa. (peruna, porkkana, sipuli)
  • Tuuleta kasvihuonetta paljon, sillä lisääntynyt ilmankosteus loppukesästä altistaa kasvit sienitaudeille ja härmälle.
  • Muista antaa kurkuille ja tomaateille edelleen säännöllisesti lannoitetta, jotta ne jaksavat tuottaa satoa. Tomaatin- ja kurkunlehtiä voi poistaa, jotta ilma kulkee paremmin.
  • Katkaisemalla tomaatista latvan, nopeutat terttujen kypsymistä.
  • Kylmät yöt ja aamut lisääntyvät ja kasvihuonetta voi yrittää pitää lämpimänä viemällä sinne täysiä vesiämpäreitä/ kastelukannuja. Olen pitänyt omassa kasvihuoneessa valkoista harsoa varjostimena ja nyt se eristää jonkin verran kylmää.
  • Raakoja tomaatteja ei kannata hylätä ilmojen viiletessä vaan ne voi kerätä pahvilaatikkoon ja jemmata muutamaksi päiväksi kaappiin. Siellä tomaatit kypsyvät itsestään valmiiksi ja kaikki sato tulee hyödynnettyä. Kypsymistä voi nopeuttaa laittamalla tomaateille laatikkoon kaveriksi omenan.
  • Lannoita puutarhan monivuotiset kasvit loppukesästä, jotta ne ehtivät saada ravinteita ennen talvehtimista. Lannoitetta kaipaavat ainakin yrtit, marjapensaat, omenapuut ja perennat.
  • Jos tarkoituksena on istuttaa lisää monivuotisia kasveja, se on hyvä tehdä alkusyksystä ennen pakkasia. Silloin kasvit saavat juurtua rauhassa.
  • Kesäkukista esimerkiksi unikon siemeniä kannattaa kerätä talteen seuraavaa kevättä ajatellen.
  • Kitke puutarhasta ja kukkapenkeistä viimeiset rikkakasvit. Mitä enemmän saat kitkettyä niitä juurineen, sitä vähemmän niitä jää talvehtimaan puutarhaan. Älä unohda kasvihuonetta!
  • Nurmikko voi nyt hyvin kevään kalkitsemisesta ja lannoittamisesta, joten sille riittää maltillinen leikkaaminen ennen pakkasia.
  • Kukkineet perennat voi halutessaan jakaa nyt ja istuttaa uusiin kukkapenkkeihin.
  • Anna kuivuneiden pionin varsien olla rauhassa ja leikkaa ne alas vasta keväällä. Tällöin sadevesi ei pääse leikatuista varsista syvälle juuriin syväjäädyttämään kasvia ja pioni voi paremmin. Isoäidin kultainen vinkki, jolla saa hyvinvoivia ja isoja pionikasvustoja.

Koti Piha ja puutarha

Ensimmäinen villapaitani


Keski-ikäistyminen jatkuu vahvasti ja on levinnyt villasukista kesän aikana villapaitoihin. Ylipäätään neuloosini on jatkunut jo ennästyksellisen pitkään ja olen saanut aikaan vaikka mitä. Keväällä innostuin pastellinsävyisistä pitkistä kirjovillasukista, joita esittelin täälläkin. Innostus kirjosukkiin lähti tv:ssä pyörineestä Mestaritekijät ohjelmasta, jonka kautta löysin Muita ihania-blogin. Sieltä löytyy edelleen kauniita ohjeita, joita kannattaa kokeilla, vaikka olisikin vasta aloittelija. Keväällä neuloamiani sukkia pääset kurkkaamaan tästä. Kesälomalla pidin vähän taukoa neulomisesta ja keskityin kasvimaan kuopsutteluun, mutta kun loman viimeinen päivä koitti, sain päähäni neuloa ensimmäisen oman villapaitani. Kesälomareissulla Hailuodossa törmäsin heidän nimikkovillapaitoihinsa, mutta hinta kirpaisi ja villapaita jäi ostamatta. Olen muutenkin ihaillut islantilaisneuleita ja päätin kokeilla neuloa sellaisen itse. Pyöräilin vielä samana iltana kyläkirjastoon hakemaan Novitan lehtiä.

 Sisälläni on näköjään koko ajan kytenyt pieni kädentaitoihminen, vaikka se ei päässyt oikeuksiinsa ensimmäiseen 25 vuoteen. Ala-asteella patalappuni menivät niin rullalle, että ne täytettiin aina poikkeuksetta vanulla ja niistä tuli toukkia. En ole ollut kova lainaamaan käsityölehtiä, koska olen kuvitellut etten osaa lukea niitä, mutta ensimmäistä villapaitaani neuloessa noudatin ohjeita rivi kerrallaan. Välillä ohje piti toistaa monta kertaa ennen kuin todella tajusin, mitä siinä kuuluisi tehdä. Onneksi apunani oli myös isoäiti, jolta sai heti vastauksen, jos ohje alkoi kuulostaa liian siansaksalta. Mutta niin vain ensimmäinen villapaitani oli jo parin viikon päästä valmis!

Kuvissa näkyvä islantilaisneule löytyy Novitan 4/2019 numerosta. Lankaa villapaitaan kului yllättävän vähän. Vaaleanharmaata n.450g ja kirjoneuleeseen riitti 100g kerä/ väri. Neuloin taka- ja etukappaleen 80cm pyöröpuikolla ja hihat 4 kokoisilla puikoilla. Ehdottomasti helpoin tapa neuloa villapaita, kun kaiken voi kerätä lopuksi yhdelle pyöröpuikolle ja neuloa yhteen. Ainoastaan kainaloiden aukot ommeltiin yhteen jälkeenpäin.

Innostuin villapaidasta niin paljon, että päätin aloittaa heti uuden perään ja paikata muutamat virheet, joita tein ensimmäisen kanssa. Ensinnäkin jätin helmasta kirjon pois, koska se kiristää juuri lantion kohdalla. Hihoista teen vielä vähän pidemmät ja pääntiellä sekä hartioilla olevan kirjon kanssa pitää olla tarkkana, että siitä tulee tehtyä tarpeeksi löysää. Nyt kirjo kiristää sen verran hartioilla, että käsien liikuttaminen ei käy niin hyvin kuin haluaisin. Olen ihan ylitarkka mukavuudesta ja vaatteet eivät saa estää liikkumista, joten vähemmän ”herkälle” villapaita olisi ihan passeli. Paita on päässyt mukaani jo mustikkaan ja viileän aamun suoretkelle, kun halusin käydä kuvaamassa usvaa. Ihanaa, kun syksy on vihdoin täällä!

Koti DIY Päivän tyyli