Ruskainen lokakuu

Ennakoiva tekstinsyöttö yrittää koko ajan tarjota otsikon vaihtoehdoksi loskainen lokakuu, mutta onneksi ruska on ollut melkein koko kuukauden kauneimmillaan ja ollaan saatu nauttia ihanista syksyisistä keleistä. Päästiin tällä viikolla jo vähän fiilistelemään luntakin. Lokakuu meni taas (kuten kaikki kuukaudet) ihan valonnopeudella ja jouluun ei onneksi ole enää aikaa kuin vaivainen, mutta sitäkin pimeämpi kuukausi. Lokakuussa keskityttiin nuohoamaan kotia, laittamaan pihaa talvikuosiin, askartelemaan eukalyptuskransseja ja valmistamaan hilloa. Listasin alle lokakuun mukavimmat jutut muistiin.

Viikonloppukimput. Silloin tällöin on kiva piristää perjantaita kukkasin. Viikonloppuvapaiden kanssa pääsee ihan erilaiseen tunnelmaan, kun hakee kimpun ihania kukkia kotiin. Ja kaikkein parasta on että niistä pääsee nauttimaan vapaapäivinä ihan eri tavalla. Olen hakenut omani Flöriltä tai Kukkakauppa Piia Jaalalta ja molemmat tekevät ihania vihreitä kimppuja, jotka sopivat oman kodin  sisustukseen. Valkoinen Flöriltä hakeamani kimppu on kestänyt ennätykselliset 2,5 viikkoa ihan mukiinmenevänä ja se on vilahtanut instan puolella pariin otteeseen.

Reissu Berliiniin. Tehtiin syyslomalla irtiotto arjesta ja lennettiin Saksaan. Meidän kesän Madeiran matkasta oli jo aivan liian pitkä aika ja lievennettiin matkakuumetta pienellä kaupunkilomalla. Kumpikaan meistä ei ollut ennen käynyt Berliinissä, joten oli kiva lähteä seikkailemaan kokonaan uusille kujille. Reissusta lisää täällä.

Ruska. Se kesti yllättävän pitkään ja se oli niin kaunista. Nautin ruskasta täällä eteläisimmässä Suomessa, joten miten upeaa se olisikaan ollut pohjoisessa? Tehtiin paljon retkiä luontoon eri kokoonpanoilla ja nautittiin siitä kun ei sada loskaa naamaan. Kotipihaankin pensasaidat olivat hehkuvan punaisia ja pääsin pitkästä aikaa lempipuuhaani eli haravoimiseen.

Valtavat neuleet ja paksut huivit. Mitä enemmän, sitä parempi. Näihin aloin verhoutua suunnitelmallisesti jo syyskuun puolella, mutta harrastus on jatkunut yhtä rakkaana tässäkin kuussa. Ostin ihanan lämpimän ja nilkkoihin asti pitkän untuvatakin talven kylmyyksiä torjumaan.

Jooga. Se on ollut tässäKIN kuussa paras apu arjen kiireen vastaisessa taistelussa, joten ei siitä sen suuremmin enää. Jos et ole koskaan käynyt ja jännität vaikeita asentoja niin kokeile restoratiivista- tai yinjoogaa ja hemmottele itseäsi toisinaan äänimaljarentoutuksella.

Ensilumi 28.10. Vaikka se onkin ollut vaivaisen pieni ja onneton kerros kuraisessa maassa, niin tuo se jo pienen tuulahduksen lähestyvästä joulusta. Meillä töissä on onneksi yhtä monta innokasta ekaluokkalaista fiilistelemässä jokaista alas satavaa loskakuuroa kanssani.

Mahtavat sisustustärpit. Tässä kohtaa pätee sanonta ”Toisen roska, on todellakin toisen aarre.” Olen tehnyt kaksi hyvää löytöä lokakuun aikana ja toinen on matala valkoinen sohvapöytä, jonka päällystin fixillä ja siitä tuli juuri sopiva meidän olkkariin. Toinen, josta kirjoitin tarkemmin viime postauksessa, on vanha senkki, joka on maailman hienoin ja toimittaa nyt tv-tason virkaa. Molemmat kustansivat yhteensä pyöreät 20 €, joka meni dc-fix rullan ostamiseen!

Marraskuun pimeys ja ankeus, olen valmis!

Hyvinvointi Oma elämä

”Vanha rouva” tuli taloon

Eräänä erityisen sateisena ja pimeänä lokakuun iltana jouduin hieraisemaan silmiäni kahdesti, kun näin paikallisella  facesivustolla ilmoituksen senkistä, jonka omistaja oli valmis lahjoittamaan sen eteenpäin. Laitoin salamana hänelle viestiä ja olin ihan varma, että vaikka kyseessä olikin annetaan/lahjoitetaan ryhmä, senkki maksaisi maltaita. Kun  omistaja kertoi antavansa senkin ihan ilmaiseksi, sovimme noudon vielä samalle illalle, vaikka kello olikin jo reippaasti yli 20.  Minulle ei koskaan ikinä käy tuuri näiden vanhojen huonekalujen kanssa, vaan jään aina huokailemaan toisten löytöjen perään.Ensimmäistä kertaa elämässäni, oli minun vuoroni saada tälläinen aarre käsiini. Senkin omistaja oli iloinen, että senkkiä tuli hakemaan toinen vanhoja huonekaluja arvostava sielu ja lupasin laittaa hänelle kuvan, kun senkki löytäisi paikkansa meidän kotoa.

Kun sain senkin raahattua kotiin puhtaan innostuksen ja tahdonvoiman avulla, se löysi hyvin pian paikkansa olohuoneesta takan lämmöstä. Vieressä viettää eläkepäiviään myös ihana vanha keinutuoli, joka löytyi tätini ostamasta vanhasta aitasta. Taso vaatii pientä kunnostusta ja uutta lakkakerrosta päälleen ja ovia pitäisi hioa kevyesti, jotta ne avautuisivat paremmin. Sisäosat maalataan, jotta saadaan vanhan huonekalun haju pois senkistä. Eli tosi kevyt ehostus olisi luvassa, koska senkki itsessään on niin upea tuollaisena kuin on. Koska meiltä ei kodista löydy ylimääräistä tilaa touhuta, saa kunnostus jäädä ensi kesälle, kun voin suorittaa kaiken ulkona katoksessa. Senkki on  kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa, ettei entisöinnin siirtyminen juuri haittaa ja haluan perehtyä asiaan kunnolla, etten vain pilaa tuota ihanaa huonekalua. Onneksi minulla on taustatukena isoisäni, joka on taitava puutöissä. Hänen tekemiään lyhtyjä vilahtelee blogini kuvissa jatkuvasti.

Senkin alkuperästä ei ole tietoa, mutta kaapin ovessa lukee, että se on valmistettu Suomessa. Näissä vanhoissa huonekaluissa minua kiehtoo kauneuden lisäksi niiden tarinat. Mitä kaikkea senkki onkaan nähnyt ja mitä sen sisällä on säilötty? Kuinka vanha se on? Missä tai kenellä mahtavat olla kaapin avaimet tällä hetkellä? Samaa mietin välillä vanhasta keinutuolista, että kuka siinä onkaan ennen meitä istunut. On ihana kerätä pikkuhiljaa kotiinsa huonekaluja, joita oikeasti rakastaa ja ihailee ja pistää samaa vauhtia pois noita kiiltovalkoisia tavaroita, joista puuttuu persoonallisuus.

Lopuksi vinkki, jos etsit vanhoja huonekaluja ja sisutusesineitä ihan tarkoituksella, niin kannattaa poiketa Pimeellä Vintillä Säkyläntiellä. Sieltä löytyy ihan kaikkea mahdollista vanhaa tavaraa omaan kotiin. Käy kurkkaamassa!

Koti Sisustus