En uskonut tätä päivää koskaan enää näkeväni sen jälkeen kun hyvästelin toffeen väriset verhot ja tyynyt omassa huoneessani 2000-luvun alussa, mutta niin vain kävi, että taas makuhuoneeseen on hiipinyt hillittyjä ja vaaleita beigen sävyjä. Olen jo tarpeeksi vanha ymmärtämään, että trendit kiertävät kehää muodin lisäksi näköjään myös sisustuksessa. On tosi outoa kun teini-iästä tutut trendit tulevat uudestaan muotiin. Kaikki tämä beigeily lähti liikkeelle siitä, että törmäsin sisustusjulisteeseen kuivakukista, jossa oli vahvoja beigen ja ruskean sävyjä. Joskus harvoin tulee eteen sisustustavaroita tai vaatteita, jotka jäävät kummittelemaan mieleen ja lopulta melkein aina päädyn hankkimaan ne pitkän jahkailun jälkeen ja niin kävi myös julisteen kanssa. Nämä tietyt tavarat ja asut ovat minulle erityisen rakkaita ja ne ovat aina käytössä jossakin muodossa. Viimevuosina hankkimiani ihania juttuja ovat olleet harmaa lampaantalja (kuinka yllättävää), Riihimäen lasipurnukat kynttilöille, Linie designin villamatto ja isot valkoiset tyynyt sängynpäätyyn.

Rakastan vanhoja esineitä ja muhkeita, pehmeitä tekstiilejä eteenkin syksyllä ja talvella. Makuuhuone vuorautuu ilmojen kylmetessä viltteihin ja moniin tyynyihin. Olen edelleen erittäin tyytyväinen Ellokselta tilaamiini puuvillaperkaalisiin pussilakanoihin, joita ostin kerralla valkoiset ja tummanharmaat. Ne ovat oikeastaan nykyään enää ainoat lakanat, jotka meillä vaihtavat paikkaa keskenään. Koko makuuhuoneen ilme muuttuu kun vaihdan pussilakanat. Valkoisten kanssa vaihdan välillä myös sängynpäätyyn vaalean päällisen ja vaaleanharmaa päiväpeitto pitää edelleen sängyn jalkopäässä pintansa. Tummien lakanoiden kanssa sängynpäätykin on joskus tummanharmaa ja verhot vaihtuvat siinä sivussa, jolloin koko makuuhuoneesta tulee paljon tummempi. Nyt on makkarissa menossa kuitenkin selkeästi vaalea kausi.

Kärräsin vanhan penkin kotiin ja se on makuuhuoneen uusin juttu. Meille ei mahdu sellaista haaveilemaani vanhaa isoa penkkiä makkariin, mutta tämä pienikin riittää hyvin siihen, että tyynyjä ja päiväpeittoa ei tarvitse laittaa yöksi pölyiselle lattialle pyörimään. Lisäksi siihen on kiva sommitella erilaisia asetelmia ja tällä kertaa penkillä oleilee kimppu talventörröttäjiä, jotka nappasin kerran iltalenkillä mukaan ja kynttiläpurkki (tietysti). Yöpöytänä toimii pikkuinen hyllykkö, joka on enoni nuoruusvuosina nikkaroima ja sain itseasiassa kuulla sen alkuperästä isoäidiltäni vasta viime keväänä, vaikka se on majaillut meillä jo pari vuotta. Yöpöytä on painavaa kunnon puuta ja kestää varmaan loppuelämän ajan. Se on myös yksi esine, jonka toivon säilyvän sisustuksen mukana aina.

Nyt kun mennään selkeästi jo kohti talvea niin kylmyyden kuin pimeydenkin voimin, mieleen on alkanut selkeästi hiipiä tuleva joulu ja sen odotukseen liittyvä tunnelma. En voi kieltää etteikö mieli jo välillä askartelisi jouluisissa sisustusjutuissa ja kattauksissa. Pitää malttaa vielä kuukausi ja sitten saa hyggeillä joulua taas koko vuoden edestä.

Ihanaa viikonloppua! 🖤