Pienen tytön huone
Kun ostimme talon maalta viisi vuotta sitten, oli heti selvää, että tästä huoneesta tulisi lastenhuone. Vuodet kuitenkin kuluivat eikä vauvaa kuulunut. Huone toimi milloin etätyöpisteenä ja milloin taas koko talon romuvarastona. Ei ollut mitään intoa sisustaa tai laittaa sitä kauniiksi, kun sen asukas puuttui. Inhosin koko huonetta ja pidin oven yleensä visusti kiinni. Yritin unohtaa sen olemassaolon parhaani mukaan, mutta silti se aina surullisesti muistutti itsestään. Seinät olivat rauhallisen vihreät ja valo osui aamupäivisin niin kauniisti sinne.
Kun vihdoinkin monen vuoden odotuksen jälkeen saimme kuulla odottavamme pientä tyttöä, aloin yhä useammin miettiä huoneen sisustusta uusiksi.
Raskauden loppuvaiheessa uskalsin laittaa tuulemaan ja päätin sisustaa huoneen uusiksi lattiasta kattoon. Se oli myös tärkeä tapa konkretisoida tulevan vauvan syntymää ja valmistautua itsekin siihen, että tämä raskaus saa onnellisen lopun. Seinien värin halusin vaihtaa , vaikka pidinkin vanhasta väristä, sillä olin tuijottanut niitä liian usein epätoivoisina hetkinä. Väriksi valikoitui Rustan Nyans seinämaali Soft Harmony. Se on juuri sopivan söpön tyttömäinen, muttei kuitenkaan liian ”pinkki”, joka ei ole ihan omaan makuuni.
Lähes kaikki huoneen tavarat ja tekstiilit ovat kierrätettyä ja DIY-henkistä. Kaapisto on ollut mieheni tytöllä käytössä ja vauvan kalusteet hankin käytettynä Torista. Kirjoja olen haalinut hänelle vähän sieltä sun täältä (kiitos kyläkirjastomme poistohylly!) ja taulut olen maalannut itse. Kirjat ovat minulle tärkeitä ja haluankin kerätä tyttärelleni kaikki ajattomat klassikot. Hänestä tulee kaksikielinen, joten myös kirjoja luetaan suomeksi ja ruotsiksi.
Molemmat isoäitini sekä äitini ovat käsityön taitureita ja ovat kutoneet ja virkanneet vauvalle paljon juttuja. Söpöt nukkuvat peurat ovat äitini tekemät ja mammani neuloi ihanan vaunupeiton. Olen yllättynyt miten paljon vauvalla on vaaleaa pastellia ja miten paljon sittenkin tykkään niistä väreistä juuri hänellä. Niin se mieli muuttuu!
Pienen tytön vaatteet ovat ihan syötävän söpöjä ja olen pitänyt hänen mekkojaan esillä. Vanhan roosan värinen pitsiunelma odottaa pääsyä kastejuhlamekoksi.
Emme hankkineet juurikaan leluja ennen vauvan syntymää, sillä arvasin, että hän saattaisi saada niitä jonkin verran lahjaksi. Ja mitä ihanuuksia hänelle on tuotukkaan! Kaukaisin nallekarhu tuli aina Lontoon Harrodsista asti. Ainut poikkeus leluissa on keltainen ilopilkku, joka tönöttää huoneen nurkassa. En vain voinut kävellä tuon söpön mustekalan ohi Ikeassa ja siitä tuli vauvan ensimmäinen pehmo.
Vauva nukkuu vielä kanssamme makuuhuoneessa ja ainakin tällä hetkellä tuntuu etten ole varmaan koskaan valmis siirtämään häntä omaan huoneeseen. Onneksi hän on vasta pari kuukautta vanha, joten asia ei liene ajankohtainen vielä hetkeen. Ainiin yksi hauska yksityiskohta huoneessa on vanha keraaminen kettu, joka istuu milloin missäkin. Olen tehnyt sen monta vuotta sitten enkä olisi kyllä koskaan arvannut, kenen kirjoja se tuleekaan vahtimaan. Se tekee minut tosi onnelliseksi. Kuten koko huone. Nyt auringonvalo saa tulvia huoneeseen ja ovikin pysyy auki.
