Polttarit osa 1: Aamu, jota en halua unohtaa
Vihdoinkin on polttaripostauksien ensimmäisen osan aika!
Lauantaina 16.6 heräsin aamulla siihen, että R hääräsi kovalla tohinalla vaatehuoneessa. Yritin vakuutella hänelle, ettei tänään tarvitse mennä töihin, mutta hän sanoi haluavansa nousta muuten vain aikaisin. Se ei kylläkään ole viikonloppuisin hänelle yhtään tyypillistä. Selailin somea kaikessa rauhassa, kun ovikelloa pimputettiin puoli yhdeksän aikaan kovaa kyytiä. Kirosin hiljaa mielessäni naapurin lapsia, jotka kylläkin tulevat hakemaa tyttöä yleensä vasta puoli kymmenen aikaan ulos. Yht äkkiä ihanat kaasoni rynnivät makuhuoneeseen ja lähestulkoon suoraan sänkyyn kanssani kauhealla vauhdilla! Suustani taisi siinä hässäkässä päästä vain muutama kirosana ja mietin ensimmäisenä mielessäni, että luojan kiitos nukuin viime yön vaatteet päällä. Sain naurunremakan laannuttua nopeasti ohjeet ja listan pakattavista tavaroista. Minulla oli 15 minuttia aikaa pakata, pukeutua tarvittaviin varusteisiin ja lähteä laukaten kohti meidän kyläkauppaa. Olin niin hämmentynyt ja jännittynyt, että ei siitä pakkaamisesta tullut yhtään mitään! R naureskeli touhujani vieressä ja oli selvästi tyytyväinen siitä että minut yllätettiin ihan 100%.
Noin puolen tunnin säätämisen jälkeen vedin minulle jätetyn ratsastuskypärän päähän, heitin laukun olalle ja asettelin keppihevosen ja raipan mukavasti ja lähdin morsiushuntu hulmuten juoksemaan kävelemään kohti kauppaa. Päivästä oli tulossa tosi kaunis ja lämmin. Aiheutin muutamissa kyläläisissä hiukan hilpeyttä kiiruhtaessani ohi. Kaupan pihalla odottivat kaikki ihanat rakkaat ystäväni ja olin niin otettu, että jokainen oli päässyt paikalle. Kippisteltiin siinä hetki, otettiin ryhmäkuva ja minulle vaihdettiin tiimivaatteet päälle. Lähdimme kohti Turkua meille varatulla tila-autolla. Sain koko päivän ajan vihjeitä siitä, mitä seuraavaksi saattaisi tapahtua, mutta osa arvauksistani meni ihan metsään ja ennakoivana ihmisenä se oli oikeastaan ihan piristävää mennä vain spontaanisti tietämättä paikasta toiseen.
Pysähdyimme ensimmäiseksi Turun linnan puistoon, jossa minulle esiteltiin polttarikansio, missä oli paljon tehtäviä suoritettavana. Ensimmäisessä niistä testattiin luovuutta kun minulle annettiin kaksi rullaa jätesäkkejä sekä teippiä ja käskettiin toteuttaa unelmieni hääpuku ja kuvauttaa se. Kuvasimme puvun naurua pidätellen ja sain jopa muultamalta ohikulkijalta huvittuneita kehuja ”mekostani”. Kuvausten jälkeen siirryimme brunssille 3. Linjaan satamaan ja monet ovatkin täältä saattaneet lukea, että se lukeutuu omaksi suosikkibrunssiksini Turussa. Herkuttelimme hitaasti nautiskellen ja istuskelimme vielä terassilla syömisen jälkeen. Tämän jälkeen sain uuden vihjeen, joka vei meidät kohti keskustaa…
To be continued….