Puutarhan syksy

Sadekuurot rummuttavat melkein päivittäin peltikattoa ja lämpötila on laskenut reilusti elokuun hellelukemista. Meillä on aloitettu takan lämmitys, joka on aina varma syksyn saapumisen merkki. Iltaisin olohuoneessa on niin kotoisan lämmin tunnelma, kun takkapuut pitävät ritinää. Toinen itsestäänselvyys syksyisessä maisemassa on kurkilaumat ja niiden joka-aamuiset lauluesitykset takapihan sumuisella pellolla.

Puutarha on viimeaikaisten sattumusten vuoksi jäänyt ihan järkyttävälle hunningolle. Kukkapenkeissä sekä kasvihuoneessa olisi paljon siistimistä ja nurmikkokin pitäisi ajaa ja kalkita vielä ennen talvea. Harmittaa oikein, kun olen tykännyt niin kovasti puutarhahommista ja kaikki on jäänyt tekemättä. Syksy on onneksi vasta alussa ja haluan tehdä tietyt jutut valmiiksi ennen ensilumen tuloa. Olen jo nostanut kasvimaalta perunat ja sipulit. Porkkanat saavat jäädä maahan ensimmäisiin pakkasiin asti ja sitten kasvimaa tulisi vielä muokata kuohkeaksi kevättä varten. Kasvihuoneen tomaatit ovat kasvaneet ja kypsyneet loppukesän ihan oman onnensa nojassa, mutta hyvää satoa sieltä on saanut silti ihan koko ajan. Kun viimeiset tomaatit on kerätty talteen, on aika tyhjentää kasvari ja putsata se kunnolla.

Siirsin kasvattamani yrtit penkistä ruukkuihin ja nyt meillä on sisällä iso kasa basilikaa, timjamia ja persiljaa odottamassa pataruokia ja keittopäiviä. Osa monivuotisista kukista olisi tarkoitus vielä hajauttaa useampaan penkkiin, sillä etupihan penkissä on tänä kesänä ollut vähän ahdasta. Pelastin isovanhempieni vanhasta pihasta ison määrän eri lajikkeita ennen kuin talo myytiin. Sulloin kaikki sitten kiireessä tuohon etupihalle ja tilaa kasvamiselle ei juurikaan jäänyt. Pionit istutin takapihalle ihan kesken kauden, mutta ne kukkivat kuitenkin siirtämisestä ja juurien riipimisestä huolimatta, joten olen varovaisen toiveikas, että ensi kesänä pionit kukkivat taas. Niiden penkki kaipaa myös ehdottomasti täydellisen putsauksen  ja katetta talvea vasten.

Pensasaidat (marja-aroniat) ovat tehneet tänä vuonna niin järkyttävän määrän marjaa, että pelkään oksien katkeavan ennen kuin marjat putoavat maahan. Syksyn aikana pensaat tulisi taas siistiä, sillä taisimme keväällä leikata aidat vähän turhan varovaisella otteella ja nyt ne ovat vauhkoontuneet täysin. Kukkasipulit tulisi myös istuttaa ilmojen viiletessä etteivät ne lähde enää kasvuun. Omenapuu on ollutkin jäniksiltä suojassa jo koko kevään ja kesän, sillä edelliset nuoret puut kokivat aikamoisen kohtalon pupujen hampaissa viime talvena. Sekin asia (kuten kaikki omakotitaloasumiseen liittyvä) piti oppia kantapään kautta…

Ulkovarasto pitää järjestää ja pihakalusteet kantaa suojaan. Luojan kiitos olemme hoitaneet jo ainakin kahden seuraavan talven puuhommat keväällä, joten sen suhteen ei tarvitse hosua. Etupihan kuistin korjaaminen on kesken, sillä siihen oli vaihdettava kantavat tolpat ja kaiteet ja terassikin kaipaisi pesua. Tekemistä olisi niin paljon, että varmaan monikin asia jää tästä kunnianhimoisesta suunnitelmasta toteuttamatta. Suurin toiveeni kuitenkin olisi, että ennen talvea piha ja talo muistuttaisivat vähän vähemmän huvikumpua ja muumilaakson viidakkoa, vaikka osa töistä jäisikin tekemättä.