Raskauden toinen kolmannes


Jos raskauden ensimmäiset viikot matelivat ja olivat jatkuvaa odotusta, toisen kolmanneksen kanssa on pitänyt opetella olemaan ja nauttimaan hetkestä. Tuntuu, että raskausviikot ovat edenneet vauhdilla nyt, kun ei tarvitse koko ajan piinata itseään ajatuksella, että kaikki menee vielä pieleen. Välillä tekisi mieli painaa vähän jarrua ja olla tässä ihanassa odotuksen kuplassa edes hetken kauemmin. Nimittäin vieläkin tuntuu todella oudolta ajatukselta, että muutaman kuukauden päästä meillä on täällä ihan oikea uusi ihmisenalku aloittamassa yhteistä elämää meidän kanssamme.

Toinen kolmannes on sujunut kaikilla tavoin tosi hyvin. Alun etova olo oli nopeasti takanapäin ja olen pystynyt edelleen jatkamaan muutamia harrastuksiani, joista olen ollut tosi iloinen. Kroppa on alkanut muuttua ja tuntuu raskaammalta, mikä heijastelee selkään, mutta olen välttynyt onneksi suuremmilta liitoskivuilta ja vaivoilta. Silti kaipaan selvästi enemmän lepoa ja rauhaa ja yritänkin pitää kalenterini riittävän väljänä.

Haluaisin säilöä mahdollisimman paljon muistoja talteen tältä ihanalta matkalta ennen vauvan syntymää, sillä olen odottanut niin kovasti kokevani tämän kaiken. Aika kuluu nyt todella nopeasti ja pelkään, että unohdan tärkeitä asioita ja oivalluksia, jos en kirjoita niitä muistiin. Ostin nt-ultran jälkeen itselleni kauniin muistikirjan, johon olen kirjoittanut ylös ajatuksiani menneiltä raskausviikoilta, tallettanut sinne ultrakuvat ja koristellut sen kauniiksi. Kirjaan on ihanaa palata joskus tulevaisuudessa. Olen yrittänyt ottaa myös kuvia silloin tällöin kasvavasta vatsastani ja nyt haluankin kirjoittaa myös tänne muistiin tärkeimpiä juttuja viime kuukausilta.

Elokuu

Loppukesä oli vielä suurta epävarmuuden aikaa enkä uskaltanut fiilistellä raskautta vielä juurikaan tai tehdä hankintoja. Kiersin pitkän aikaa kaupassa, koska olin vakaasti päättänyt, että ostan ensimmäisen vaatteen vauvalle ultran jälkeen, kun saimme kuulla, että siellä on kaikki hyvin. Edellisellä kerralla ostin vaatteen ihan liian aikaisin ja se aiheutti surua kaapin perällä kaikki vuodet seuraavaa raskautta odottaessa. Valikoin lopulta Lindexiltä söpön riikinkukko-bodyn, jonka kannoin suurella hartaudella kotiin mieheni nähtäville. Aloitin työt uuden lapsiryhmän kanssa, mutta kynnys kertoa raskaudesta tuntui vielä tosi suurelta. Elokuussa kerroimme kuitenkin muutamille läheisille ja sukulaisille vihdoinkin vauvasta ja saimme riemuisan vastaanoton. Häntä on selvästi odottanut jo moni muukin meidän lisäksemme. Elokuussa kärsin vielä paljon väsymyksestä ja nukuin oikeastaan suurimman osan illoista työpäivien jälkeen. Vatsa oli vielä pienenpieni, mutta turvotusta taisi olla aika reilusti. Mieheni on ollut alusta asti niin ihanan onnellinen ja iloinen, että se sai minutkin vakuuttuneeksi siitä, että kaikki voisi sujua hyvin. Yksi parhaista jutuista odotusajalla on ollut seurata hänen innokkuuttaan ja onneaan. Yritysaikana jouduin kuukausi toisensa jälkeen kertomaan hänelle vain huonoja uutisia ja inhosin sitä eniten maailmassa.

Syyskuu

Tässä kuussa nappasin itselleni jo ensimmäisen flunssan töistä. Se olikin varsin mielenkiintoista käydä läpi raskauden aikana ja hermo meinasi palaa kaiken tukkoisuuden kanssa. Kävimme yksityisellä ultrassa katsomassa, onko kaikki vielä hyvin ja saimme kuulla arvauksen sukupuolesta. Koko ultrauksen ajan mahassa pyöri villisti pieni vauvamme ja teki meidät entistä onnellisemmiksi. Vihdoinkin hän alkoi näyttää ihan oikealta vauvalta, joka heilutteli käsiään meille ja poseerasi kauniisti. Kaikki muuttui silloin paljon konkreettisemmaksi, kun vauva ei ollut enää pienen cashewpähkinän näköinen. Väsymys alkoi vihdoin väistyä ja uskaltauduin vesijuoksemaan ja huomasin, että siinä onkin sopiva harrastus juoksun tilalle, jota voi tehdä säällä kuin säällä. Purjehdimme viimeiset reissumme ja nostimme Siljan talviteloille. Odotin niin palavasti tuntevani vauvan liikkeitä ja kerran kävin hermostuksissani kuuntelemassa sydänääniä neuvolassa, koska pelkäsin, että vauva olisi kuollut. Jälleen kerran sain onneksi huokaista helpotuksesta ja kuulin villisti laukkaavan pienen sykkeen. Tunsin kyllä välillä pieniä hipaisuja, joista en osannut yhtään sanoa, ovatko ne suoliston murinaa vai vauvan liikkeitä. Minua lohdutettiin kaikkialta, että edessä oleva istukka vain vaimentaa liikkeitä vähän pidempään. Malttamattomalla mielellä odotus tuntui hyvin pitkältä.

Lokakuu

Vihdoinkin vauva alkoi liikkua tuntuvasti. Se vaati aluksi äidiltä muutaman ylimääräisen kevätjuhlaliikkeen, mutta myös mieheni pääsi tunnustelemaan vauvaa vatsan läpi ja siitä lähtien on tunnusteltu häntä joka päivä yhdessä. Tässä kuussa alkoi tulla ensimmäisiä ehdotuksia vauvan tavaroista tutuilta ja sukulaisilta, mutta olen halunnut ottaa niitä vatsaan melko maltillisesti. Vauvan huone on nimittäin edelleen suuressa kaaoksessa palveltuaan niin kauan työ- ja varastotilana kaikelle ylimääräiselle kamalle. Sain siitä pienen stressinpoikasen aikaiseksi ja aloitin järjestelemään ja organisoimaan koko kotia parempaan suuntaan, jotta pääsisimme ylimääräisestä tavarasta eroon. Lisäksi tuntui stressaavalta, kun kaikki muut haluavat ostaa vauvalle vaatteita enkä itse ollut vielä valmis menemään ostoksille. Kävin kiivasluontoisen keskustelun asianosaisten kanssa ja kävin oman äitini kanssa ensimmäistä kertaa kirppiksellä. Siitä alkaen olen maltillisesti hankkinut tarvittavia juttuja lähinnä käytettynä, mutta en edelleenkään halua, että muut ”shoppailevat” tavaraa vauvalleni vaan haluan tehdä sen itse. Kuluttamisen kannalta pitää miettiä, mikä on oikeasti tarpeellista.

Vietimme syyslomalla pari viikkoa kahdestaan mieheni kanssa ja kävimme treffeillä. Se oli aivan ihanaa ja olisin mieluusti jatkanut sitä vielä vähän pidempään. Parasta lokakuussa oli kuulla rakenneultrasta hyviä uutisia ja vahvistuksen sukupuolesta. Kävin myös ensimmäistä kertaa äitiyshierojalla ja kokemus oli niin rentouttava, että varasin oitis uuden ajan. Olen paljon halukkaampi vetäytymään kotiin puuhailemaan omassa rauhassa, kuin juoksemaan pitkin kyliä ja se taitaa olla minun tapani valmistella mieltäni tuleviin muutoksiin. On ihana viettää viikonloppuja kotosalla ilman kiireitä. Huomaan heti, että jos kalenterini on päässyt liian täyteen menoja ja velvollisuuksia, uuvahdan helposti jo ajatuksesta.

Marraskuu

Tässä kuussa hoidin paljon käytännönasioita, kuten ilmoitin äitiysloman alkamisesta töihin, hain äitiysavustusta ja vanhempainrahaa Kelalta. Samalla aloin odottaa kovasti sitä, että äitiysloma alkaisi, sillä jatkuvasti raskaammaksi muuttuva keho väsyttää koko ajan enemmän. Hain malliksi odotuskuvaukseen joulukuulle ja onnekseni olin sopiva henkilö, sillä siitä saa aivan ihania kuvia ja muistoja myös itselle. Olemme valinneet jo lapselle nimen, jota käytämme hänestä kahden kesken, mutta teimme yhteisen päätöksen, ettemme kerro sitä muille ennen ristiäisiä. Tapasin muita odottavia naisia ja treffasimme kahvien merkeissä. Se tuntui tosi hyvältä, sillä minulla ei ole tällä hetkellä äitikavereita, jotka olisivat yhtä aikaa raskaana. Lisäksi tuntui hyvältä jutella asioista juuri niinkuin ne ovat, sillä myös heillä raskaus on antanut odotuttaa itseään eikä kaikki ole käynyt helposti. Vertaistuki on myös raskausaikana edelleen korvaamatonta, vaikka lapsettomuushoidot ovat nyt takana päin.

Vatsalle on ollut ihana puhua ja silitellä ja koko ajan kaikki tuntuu paljon todellisemmalta. Olen vihdoin päässyt eroon siitä tunteesta, että jokin menisi vielä varmasti pieleen. Olen vain puhtaasti onnellinen tästä kaikesta ja aamuöisin möyrivä vauva pitää minut kyllä ajantasalla siitä,että täällä ollaan edelleen mukana. En malttaisi odottaa, että näemme hänet, pääsemme seuraamaan kasvua ja vietämme yhteisiä hetkiä hänen kanssaan. Harmillisesti sairastuin vielä ihan toisen kolmanneksen loppumetreillä uudelleen ja olin jopa ärsyyntynyt siitä, että työssäni lasten kanssa altistun ihan jatkuvasti jollekin pöpöille enkä oikeastaan pysty tekemään asialle yhtään mitään. Onneksi tuleva joululoma ja äitiysloma häämöttävät jo horisontissa.

Toisen kolmanneksen

Herkullisimmat jutut: Minulla ei ole ollut mitään outoja tai ylitsepääsemättömiä raskaushimoja, mutta olen syönyt tuhottoman paljon klementiinejä, vihreitä viinirypäleitä ja Talvikonvehteja. Lisäksi olin pitkään aivan ihastunut tuorepuristettuun appelsiinimehuun.

Ihaninta on ollut: Katsella yhdessä mieheni kanssa vauvan liikkeitä vatsan läpi. Olen välillä myös laulanut hänelle ja pitänyt muistikirjaa raskausviikoista, jotta muistaisin kaikki ihanat hetket.

Ei niin kivaa: Sairastaminen raskaana on ollut ihan oma lukunsa ja tukkoisesta nenän ja yskän vaivatessa olo on ollut entistä hankalampi. Aluksi hermoilin paljon sitä, etten tunne vauvan liikkeitä, mutta oloni helpotti heti, kun niitä alkoi tuntua säännöllisesti.

Mieleenpainuvimmat hetket: Jokainen käynti ultrassa on ollut unohtumaton, sillä pienen vilkkaan vauvan liikkeitä on ihana seurata. Ensin olemme aina jännittäneet, onko kaikki niin kuin pitäisi, mutta kun kaikki on ollut hyvin, olemme vain keskittyneet ihailemaan vauvan puuhia. Hänen näkemisensä on aina yhtä ihanaa. Sanoinko jo, että hän on ihana?

Suosikkiliikunta: Toisen kolmanneksen alussa se oli tietysti purjehdus. Muuten olen nauttinut rauhallisista kävelyistä, vesijuoksusta, kylmäuinnista, lempeästä joogasta, puutarhahommista ja pienimuotoisesta retkeilystä luontopoluilla.

Kivoimmat retket: Loppukesän purjehdukset luonnonsatamiin, hemmotteluretki Kasnäsiin kylpylään ja illallistamiset ulkona.

Hauskoja muistoja: 

  • Ollaan soitettu vauvalle välillä musiikkia vatsan läpi, mutta meillä on mieheni kanssa hyvin eri käsitys siitä, mikä musiikki on hyvää.
  • Laulan vauvalle useasti kolmesta pienestä possusta ja se huvittaa miestäni, koska loppu menee aina vähän falsetilla.
  • Mieheni kutsuu minua muumimammaksi, koska valkoinen kylpytakkini ei ihan enää laskeudu niin kauniisti lanteille kuin joskus ennen.
  • Vauvan nimi valikoitui tosi alkuvaiheessa ja hän on siitä asti ollut sen niminen. Emme osaa enää kuvitella, että hänestä tulisi jokin toinen. Nyt pitää vain osata pitää suu supussa ja olla möläyttämättä sitä ulkopuolisille.
  • Napani on alkanut pikkuhiljaa muuttaa muotoaan ja mieheni piirtää sille välillä silmät, jolloin se näyttää kieltämättä aika huvittavalta vauvan potkiessa.
hyvinvointi raskaus-ja-synnytys
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *