Restoratiivinen jooga

Kirjoittelen teille nyt alkuvuodesta vähän enemmän ihanista harrastuksistani, joita löysin vuoden 2019 aikana. Osa on vanhoja tuttuja ja osa täysin uusia kokemuksia. Joogassa kävin ennenkin satunnaisesti, mutta se oli osa ryhmäliikuntatuntien valikoimaa, eikä lähelläkään harjoituksia, joita olen päässyt oppimaan Joogastudio Valossa.  Ryhmäliikunnassa tehtiin kovalla tahdilla mahdollisimman monta asanaa ja rentoutuminen oli vaikeaa kirkkaasti valaistussa ja meluisassa salissa. Vuoden paras päätös oli lähteä kokeilemaan joogan eri muotoja taitavan joogaopettajan avustuksella. Nyt en voisi enää kuvitella, että arjen aikatauluun ei kuuluisi vähintään tunti joogaa viikossa. Restoratiivinen jooga oli ensimmäinen kokeilemani tunti ja se on edelleen suosikkini. Se on hyvin HYVIN hidastempoista ja lempeää, mutta suurin työ tehdään omissa ajatuksissa ja läsnäolon harjoittamisessa. On uskomatonta, millaisia ajatuksia mieli kehittää, kun kaikki ulkopuolinen ärsyke minimoidaan.

Esimerkkejä ajatuksista, joita olen kokenut ensimmäisissä restoratiivisen joogan harjoituksissani:

Mikä oli sen pojan nimi joka istui vieressäni yläasteen kemiantunneilla? Millainen ääni tiklistä lähtee? Mitä ruisleivälle tapahtuu, jos sen laittaa blenderiin? Miksi traktoria saa ajaa jo 15-vuotiaana? Kuka on keksinyt kaikki suomenkieliset sanat Harry Potter kirjoihin? Minulla on jano. Minulla on kylmä. Kuka mahtoi juuri ajaa joogastudion ohi? Missä aktiivisuusrannekkeeni mahtaa olla? Voiko ihminen selvitä ilman vettä viikon? Vähän olisi nälkä. Joku nukkuu. Ärsyttävää kuorsaamista. Miksi nukahdan aina ripsihuollossa, mutta täällä en koskaan?

Mieli ei monellakaan toimi kuin tippuva hana, jonka voi hiljalleen sulkea. Usein se on enemmänkin sitä, kuin kävisi liekinheittimellä riehumaan kaiken ajatustulvan keskellä. Vertaus kuvastaa mielestäni hyvin sitä kaikkea tungosta, joka aivoissa tapahtuu kun kaikki ympärillä olevat ärsykkeet poistetaan.Mieltä voi kuitenkin harjoittaa ja restoratiivinen jooga on siihen mahtava mahdollisuus. Ensimmäisillä kerroilla, kun olin tunnilla, huomasin mielen oikein ylivirittyvän siinä kohtaa kun aloitettiin rentoutuminen. Päässäni soi jatkuvana virtana lause ”Älä mieti mitään.” Ja minähän mietin. Kaikkia niitä ajatuksia maan ja taivaan välillä, jotka eivät kiireessä mahdu päähäni. Nyt kun harjoituksia on takana jo useita, olen oppinut rentoutumaan ja antanut mieleeni putkahtelevien ajatusten vain soljua näkymättömiin.

Restoratiivinen jooga on eteenkin mielen tyhentämisen harjoitus, jota tehdään lempeissä asanoissa hitaalla tahdilla. Siinä opetellaan kykyä päästää irti ja tunnustella lempeästi omaa kehoa ja mieltä. Harjoitellaan olemaan hetkessä läsnä ja auttamaan aivoja palautumaan kaikesta ärsyketulvasta, jota arjessa koemme. Kun pääsee tarpeeksi syvään rentoutumisen tilaan, parasympaattinen hermosto aktivoituu. Hektisessä arjessa sympaattinen (taistele/pakene) hermosto on jatkuvasti aktiivinen ja palautumisen ja levon kannalta on tosi tärkeää opetella aktivoimaan myös parasympaattista (lepo) hermostoa. Liian pitkään jatkuneen epätasapainon seurauksena esimerkiksi  pinna kiristyy, ruuansulatus ei pelitä kunnolla ja keho jännittyy. Tunnistan ainakin omassa arjessani nämä merkit eteenkin työpäivien aikana.

Apuvälineinä meillä on käytössä bolsteri, vyö ja blokit. Niiden kanssa asento on mahdollista tukea, niin ettei sitä tarvitse itse kannatella ja keho pääsee rentoutumaan täysin. Pienetkin kiristykset kehossa usein helpottavat ensimmäisen kahden minuutin jälkeen, kun keho tottuu uuteen asanaan, mutta tarkoitus ei ole missään nimessä hakea voimakasta venytystä. Vaikka suoritus ei ole fyysisesti raskas, pidän restoratiivisesta joogasta kokeilemistani joogamuodoista eniten. Mielen tyhjentäminen ja syvärentoutus eivät luonnistu itseltäni ainakaan arjen keskellä muuten. Se on täydellistä vastapainoa aikatauluihin ja kiireeseen. Joogassa ajantaju katoaa ja tilalle tulee uinuva, levollinen tunnelma. Usein harjoituksen päättyessä, havahdun, että tunti kului huomaamatta.

Edistymisen huomaa siitä, että jooga-asentojen välillä pääsen sellaiseen tyhjentymisen tilaan, että kun joogaopettaja ohjaa hiljaisella äänellä seuraavaan asentoon, hätkähdän. Olen siis ollut vaipuneena johonkin, jossa kaikki ulkopuolinen katoaa. Se on syy, miksi haluan päästä  tunneille aina uudestaan. Tyhjä tila, jonka saavutan on niin kokonaisvaltaisen levollinen ja rento, etten haluaisi sinne päästyäni palata takaisin.  En onnistu joka kerta, mutta kuitenkin usein aktiivisen harjoittelun seurauksena.

Joogaopettajani sanoi viisaasti, että jokaiselle pitäisi määrätä pakollinen hetki viikossa, jolloin harjoitetaan mielen tyhjentämistä, koska mieli käy ulkoisten ärsykkeiden vuoksi niin ylikierroksilla. Monet uskovat nollaavansa itsensä esimerkiksi illalla telkkarin ääressä, mutta tosiasia on, ettei keho tunnista rauhoittumisen hetkeä eikä näin pysty pysäyttämään ajatusvirtaa. Suosittelen kaikkia kokeilemaan, koska ajatuksen kulkua on joskus vaikea sammuttaa, mutta itse olen kehittynyt siinä vuoden aikana joogan avulla paljon. On ihanaa pystyä olemaan ajattelematta mitään!