Talven ihmemaa

Nyt on aivan pakko laittaa tännekin muutama kuva eiliseltä lenkkeilyreissulta, koska meillä on täällä Turussa ihan valtavasti lunta. En edes muista koska viimeksi tänne olisi saatu näin talvisia maisemia. Lähdin aamuvuoron jälkeisestä väsymyksestä huolimatta tekemään pienen kävelyn, joka venyikin yli tunnin mittaiseksi ihastelukierrokseksi. On tässä suuressa lumimäärässä tietysti omat hankaluutensa, sillä sukulaisilta ja tutuilta on tainnut olla sähköt poikki jo toista päivää. Maaseudun ihanuuksia. 🙂

Pakko nauttia tästä ihanasta talven ihmemaasta, kun ei tiedä koska taas sataa taivaan täydeltä vettä. Kuljeskelin läheisellä retkeilyreitistöllä ja olo oli aivan kuin olisi lappiin lähtenyt. Nyt on pakko pitää sormet ja varpaat ristissä, että tämä lumi säilyisi jouluun asti. Pitkästä aikaa tuli taas sellainen olo siellä tarpoessani, että olisipa mukavaa, kun olisi oma koira. Aina välillä haaveilen koirasta, mutta eniten minua mietityttää se, kun koiraparka joutuu olemaan työpäivien ajan yksin kotona. Minulla oli aivan valtavan huono omatunto kissastani, silloin kun se asui kanssani kerrostalossa. Olisi kamalaa miettiä koko työpäivän ajan koiraa, joka odottaa kotona. Ehkä sitten eläkeläisenä raaskin ottaa itselleni oman karvakuonon. 🙂

Lumista päivää!