Tapahtui syyskuussa

Syyskuu toi kesän helteiden jälkeen vihdoin arkeeni enemmän viileitä ja sumuisia aamuja, hämyisiä iltoja ja raikkaita lenkkeilykelejä. Olen syksyn lapsi ja vaikka innostun kaikista vuodenajoista vuorollaan, syksy tuntuu aina eniten omalta. Silloin retkeily ruskan keskellä on ihanaa, kylmäuintikausi alkaa ja kotona voi rauhoittua ihan luvan kanssa. Mikä juttu siinä onkin, että kesä tuo aina mukanaan niin paljon suorittamista, kun pitää ehtiä tehdä kaikkea haluamaansa ja sitten loppukesästä on jo ihan poikki? Itselleni käy usein näin puutarhassa tai purjehduksilla, että vaikka tykkään niistä ihan kauheasti, odotan syksyn tuomaa helpotusta kiireisiin päiviin. On ihana jäädä sisälle, neuloa, sytyttää takka ja loikoilla. Syyskuu oli tänä vuonna lämpöinen ja aurinkoinen. Ehdin käydä metsässä monet kerrat ja kerätä vielä vähän lisää puolukoita, joista tulee muuten superhyvä smoothie. Lisäksi vein omenat mehustamoon ja nyt meillä on litratolkulla raikasta omenamehua koko talveksi. Parasta syyskuun sunnuntaissa oli hitaasti nautiskellen osallistua joogastudion yinjoogaan tai äänimaljarentoutukseen. Siellä hämärässä on aina ihana olla kippurassa ja rauhassa itsensä kanssa.

On ihan hassua kirjoittaa omasta raskaudesta osana omia kuulumisiaan, kun olen pitänyt sitä salassa niin kauan. Mutta puoliväli häämöttää jo ja ajatukseni ovat koko ajan enemmän vauvajutuissa. Mikä tuntuu edelleen tosi oudolta, kun olen karttanut sitä aihetta niin kauan. Syyskuussa olen voinut hyvin ja olen ollut tosi iloinen, että pystyn edelleen lenkkeilemään, uimaan ja joogaamaan melkein kuin ennenkin. On ihanaa katsella kasvavaa vatsaa peilin ohi kulkiessa ja silitellä sitä iltaisin. Vielä kun saisimme kuulla, että rakenneultrassa kaikki on hyvin.

Syyskuussa

Onnistuin. Olen ehtinyt taas retkeilemään pari kertaa ja se on tuntunut hyvältä. Olen itseasiassa kaivannut kesän aikana metsään, sillä luonnollisesti viikonloput ovat vierähtäneet saaristossa. Syksyinen metsä tuoksuu, kuulostaa ja näyttää niin houkuttelevalta. Kunnon varustuksella eivät varpaatkaan ole kastuneet ja huomasin nopeasti, että ne pienetkin retket irroittavat mielen mukavasti arjen kiireistä.

Panostin. Ostin vihdoin ison kasan pehmeää Drops Air-lankaa ja aloitin neulomaan kauan haaveilemaani unikkoneuletta. Taisin innostua syksyn tulosta sen verran, että minulla on tällä hetkellä ainakin kolme muutakin neuleprojektia keskeneräisenä ympäri kotia. Yksi on lasten villapaita lahjaksi pukinkonttiin, yksi Villahullun suunnittelema kelopipo muokatuilla langoilla ja yhdet Tammilapaset yhteisneulontana @rakkaudellahenna järjestämänä.Olen siis panostanut neuloosin kehittymiseen.

Olisi saanut jäädä välistä. Jouduin vihdoin nöyrtymään ja tilaamaan kadonneen autonavaimen tilalle uuden. Uusi avain maksaa mansikoita, mutta vanha on ollut hukassa jo vuodenpäivät enkä usko sen enää löytyvän mistään. Parempi siis teetättää uusi ennen kuin tuo ainokainen on hukassa jossain ja ollaan vaikeuksissa. Mutta en olisi halunnut, kun ei ollut ihan pakko.

Mieleenpainuvin retki. Käytiin yhdessä ystävien kanssa kiertämässä Kurjenrahkan kansallispuistossa Kahden järven kierros, jonka jälkeen siirryttiin mökille saunomaan ja syömään tortilloja. Mietin siinä laiturilla istuessani, kun katselin villisti nauravia ja järveen kirmaavia alastomia naisia, että en kyllä haluaisi olla missään muualla mielummin. Meillä oli niin hauska päivä yhdessä. Toinen kiva retki oli, kun aloitimme kylmäuintikauden Järvelässä ja lilluimme kuumavesialtaissa ikuisuuden höpötellen kaikkien kuulumisia. Ne hetket tuovat arkeen paljon lisää energiaa.

Onnellisin hetki. Viimeinen purjehdus Siljalla ennen nostoa. Rakastan sitä vanhaa veneenraatoa vaan niin paljon. Oli haikeaa ajatella, etten enää hetkeen näe saaristoa siitä perspektiivistä ja pakko sanoa, ettei saaristo tunnu samalta mantereelta koettuna. Purjehduksella huomasi sen miten tärkeää on elää hetkessä, vetää henkeä ja nauttia matkasta sen aikaa mitä se kestää.

Paras herkku. Tuorepuristettu omenamehu isoäidin omenoista.

Lokakuussa

Vähän enemmän. Metsän tuoksuja, retkieväitä ja kotipuuhia. Tuntuu haikealta, mutta hyvältä kun vene on vihdoin peitelty talviunille ja voin keskittyä kotona touhuamiseen. Haluan lähteä pitkästä aikaa kiertämään Savojärveä. Se on ihan suosikkireittini juoksulenkeille, mutten ole lähtenyt sinne raskauden aikana kävelemään.

Vähän vähemmän.  Sähkönkulutusta. Lokakuussa sähkön hinta hyppäsi meilläkin pilviin ja olemme oikeastaan jo elokuusta asti harjoitelleet kuluttamaan sähköä vähemmän. Parhaiten se on onnistunut pikasuihkuilla, saunomalla uimahallissa, lämmittämällä takkaa ja kokkaamalla valtavat määrät ruokaa kerralla. On aikamoista miten paljon pienet teot vaikuttavat, mutta uskon että seuraavien kuukausien sähkölaskut tulevat silti vähän itkettämään. Se ärsyttää, että kaikki säästöt, joita olin vauvaa varten säästänyt, hupenevat nyt laskuihin.

Toivon, että rakenneultrassa kaikki olisi hyvin. Toivon myös kauniita syyspäiviä ja mahdollisuutta liikkua oman voinnin mukaan päivittäin.

Aion, hemmotella itseäni ja varasin ajan raskaushierontaan. Alaselkä on jomottanut jo useamman viikon ja on ihana päästä ammattilaisen käsittelyyn. Haluan alkaa laittaa vauvan huonetta myöskin valmiiksi, koska ylimääräinen huone on ollut viimeiset neljä vuotta lähinnä varastona. Karsintaa ja järjestelyä siis riittää!