Viluisia kevätfiiliksiä

Moikka!

Ihan mahtavaa, että pian tulee kevät. Tällä hetkellä ei kyllä juurikaan tunnu siltä, sillä ulkona on pyryttänyt tänään sakeasti lunta. Yritän kuitenkin hokea itselleni vanhaa sananlaskua ”Uusi lumi on vanhan surma.” ja toivon, että kevät saapuisi vihdoin. Lähestyvän 30-vuotis syntymäpäiväni kunniaksi ilmoitin itseni juoksukouluun joka alkaa maaliskuun lopulla. Jos sään kanssa käy yhtä hyvä tuuri kuin viime keväänä ( toukokuussa yli +20), saattaa olla, että kylmästä tarvitsee kärsiä enää pari kuukautta. Silloin jaksaa aamullakin lähteä lenkille ennen työpäivää. Kun päivät alkavat saada lisää pituutta, myös sisustukseen tulee lisää väriä. Taulujen pyörittely, tyynynpäällisten vaihtaminen ja kukkakimput kuuluvat aina perinteisiin kevätrituaaleihin. Ajattelin kirjoittaa meidän kodin keväästä vielä paremmin, kun olen saanut kaiken valmiiksi. Nyt on vielä niin kylmää, että annan taljojen, vilttien ja valtavien tyynykasojen olla ihan suosiolla.

Kaipaan myös jo kipeästi metsään. Kun siellä on vihreää, varjoisaa ja lämmintä. Linnut laulavat ja sammaleet tuoksuvat. Nyt siellä on vielä hiljaista ja autiota. Monena päivänä ulkona on ollut kolea ilma ja olenkin käyttänyt vapaa-aikani sisäliikunnan parissa tai kirjojen kanssa takkatulen lämmössä. Fiilikseni tästä kevättalvesta ovat ristiriitaisia, koska lumi ja kylmyys mahdollistavat hiihtämisen, mutta olen kyllästynyt palelemaan aamusta iltaan.

Huhtikuun lähestyessä alan yleensä raahata kirjastosta puutarhakirjoja kotiin luettavaksi ja suunnitella kukkia terassille. Meillä on takapihalla vihdoinkin oma pieni kasvimaa, joka kaivettiin kovalla vaivalla viime keväänä. On kiva suunnitella siihen istutettavia kasviksia. Suunnittelimme R:n kanssa jo häiden jälkeen, että lahjarahoilla ostamme takapihalle pienen kasvihuoneen kurkuille ja tomaateille. Näistäkin suunnitelmista lisää sitten, kun lumi on sulanut ja lämpömittari alkaa näyttää kaksinumeroisia lukuja. Nyt aion kuitenkin nauttia vielä iltapäivän päikkäreistä, koska vesijuoksutreffit mimmien kanssa peruuntuivat ja alkoi tuntua siltä, että kehoni kaipaa nyt vähän lisää unta. 🙂

Rentoa maanantaita!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *