Tarinaa takahuoneista

Keikkapaikkojen takahuoneet

 

Muutaman kollegan kanssa on tullut juttua eri keikkapaikkojen artistikohtelusta-tai sen puutteesta.

Kuultua: ”Olisko meidän mahdollista saada ruokaa?” Kokki: ”Täällä syö kuule ihmiset ensin!”

Jätetään esimerkit nyt tuohon yhteen, se lienee riittävä. Lyhyesti sanottuna, esiintyjän kohtelu on välillä täysin ala-arvoista, ja epä-inhimillistävää. Artisti lienee joillekin joku pakollinen paha, josta pitää vielä maksaa.

Oma kokemus on tähän mennessä kuitenkin melko myönteinen, vanhat kunnon ”ei kokolihaa soittajille” ja jopa ihmisen uloste(?!) takahuoneen lattialla, ovat jonkun muun kokemaa..Onko tarjoilijalle tullut niin kiire että on pakko lahkeesta pudottaa nopsaa lattialle pökäle-jää arvoitukseksi.

Viime perjantaina keikkailimme Ravintola Kotossa, Vantaalla. Palvelu, vastaanotto, keittiö, kaikki ihan mahtavaa. Mua odotti keikan jälkeen kuvassa oleva annos. Uuh. Saattoi siitä joku napsaista pari mut urheesti vedin koska oli niin hyvää!

Seuraava klubi-ilta Ravintola Kotossa 10.6, tulkaa testaamaan!

Niin se takahuone, se oli tällä kertaa ihan ruhtinaallinen myös, omistajan toimisto. Perus kierreportaat ja korkkareilla hengen menettämisen vaara mut se pitää vaan hereillä! Keskustelun taso keikan jälkeen: Ilmavaivat(suom.pierut). Miksi naiset pidättää pieruja ja miten vaarallista se on. Emme kuitenkaan ryhtyneet sanoista tekoihin, mutta yllättävän pitkä keskustelu aiheesta käytiin.

Kuvassa vielä basistin sormet; pikaliimaa sormenpäihin niin kestää keikan loppuun..rankka laji!