Vähän itkemisestä
Vähän itkemisestä En mielelläni diagnosoi itseäni millään lailla, mutta on pakko myöntää että jonkin sortin yliherkkyysleiman varmaan saisin helposti. Silmäni vettyvät kokoajan ja kaikesta. Muutama esimerkki viimeisen tunnin sisään: -lapsi tarhaan. Tarhatädit, nuo arjen pelastajat. Haluisin aina halata, mutta eihän se sovi(aina). Kevätjuhlat, aivan murhaa.En pysty, en kykene. Tuijottelen kengänkärkiä ripsarit poskilla. -Autoradiossa kaunis kappale, […]