Sisäistä voitelua
Minulla on monien suomalaisten tavoin kuiva, atooppinen iho. Etenkin talvella ihoni kuivuu korpuksi ellen rasvaa sitä aamuin illoin. Varsinaisesta atooppisesta ihottumasta en enää kuitenkaan (onneksi!) kärsi. Toisin oli muutama vuosi sitten.
Atopiani puhjetessa vuonna 2004 punaista ja kutiavaa ihottumaa ilmestyi ensin taipeisiin. Sieltä se levisi kuin varkain kasvoihin, käsiin ja jalkoihin. Ihottumani oli pahimmillaan keväällä 2005: kutina oli niin karmeaa, että raavin unissani ihoni rikki. Silloin eivät enää marketin normirasvat auttaneet vaan oli pakko marssia ihotautilääkärin vastaanotolle. Siitä alkoi läträäminen Hydrocortisonilla, Sibicortilla, Elidellillä ja apteekin hajuttomilla perusrasvoilla (joita sain kantaa kotiin litratolkulla). Iltaisin heitin Ataraxin naamariin lievittämään pahinta kutinaa. Näillä rohdoilla sain ihottuman kuriin, mutta se ilmestyi kiusaamaan silti aika ajoin (etenkin stressaavissa tilanteissa). Kunnes ymmärsin jotain oleellista.
Aloin syödä silloisen kosmetologini kehoituksesta aluksi helokkiöljy -kapseleita, jotka vaihdoin parin vuoden jälkeen omegoihin (niihin, joissa on sekä omega-3,-6,-7 että -9:siä). Ostin lisäksi sinkki -tabletteja. Näillä lisäravinteilla ihottuma pysyi huomattavasti paremmin poissa. Silti syksyisin ja talvisin se yritti aina tulla takaisin. Vaikka atooppisuuteni ei missään vaiheessa edes ollut siitä pahimmasta päästä, ei se mitään herkkuakaan ollut. Aloin jopa ennakoida talvea käymällä syksyllä muutaman kerran solariumissa, sillä ihon ruskettuminen piti ihottuman poissa. Onneksi en ehtinyt käyttää kyseistä epäterveellistä keinoa kuin parina vuotena.
Pikku hiljaa terveysjuttuja alkoi olla enemmän lehdissä (tai sitten vain aloin kiinnostua+lukea niitä enemmän) ja tietoni sekä käsitykseni terveellisestä ruoasta menivät remonttiin. Olin kuvitellut syöväni terveellisesti, mutta välttelin mm. rasvaa vuosikaudet ja söin paljon kevyttuotteita (joihin lisätään reilulla kädellä joko sokeria tai aspartaamia). Hiljalleen vaihdoin ne pois aitoihin tuotteisiin. Aloin myös pohtia, miksi ostan kalliita luontaistuotteita, kun voisin saada elintärkeät rasvahapot myös tavallisesta ruoasta, lisäämällä ruokavaliooni hyviä rasvoja eli öljyjä.
Niinpä (samoihin aikoihin, kun innostuin pirtelöistä) aloin kaataa reilulla kädellä oliiviöljyä salaatteihini kastikkeeksi ja löräyttää kookosöljyä pirtelöihini. Löysin myös avokadoöljyn ja kokeilin pellavansiemenöljyä. Samalla lisäsin myös suolaamattomien pähkinöiden ja siementen osuutta ravinnossani. Avokadosta tuli vakio-osa aamupirtelöäni.
Ihoni parantui entisestään ja ihottuma alkoi olla vain kaukainen muisto. Tajusin, että vaikka rasvaisin ihoani kuinka raivolla ulkoisesti, se ei riitä. Ravintovalmentaja Jaakko Halmetojaa siteeratakseni, ihon kosteutuksesta 70 prosenttia täytyisi tapahtua sisäisesti. Ihon pintaan levitetty kosteusvoide ei imeydy kovin syvälle, joten pelkkä ulkoinen kosteutus on siksi vain näennäistä.
Nykyään atopiani on ollut (lähes) oireeton jo niin kauan etten enää edes muista milloin ihottumaa viimeksi olisi ollut. Viime vuosina ainoastaan päänahka ja silmäluomet ovat oireilleet satunnaisesti (silmät todnäk stressistä), mutta niihinkin olen löytänyt ratkaisun. Päänahka parantui oikealla, tarpeeksi kosteuttavalla shampoolla sekä menthol -pohjaisella hiusvedellä. Vain silmäluomiin joudun edelleen (pari kertaa vuodessa) käyttämään lääkerasvaa.
Vaikka ihottuman poissapysymiseen saattaa olla toki muitakin syitä kuin hyvät rasvat ja terveellinen ruokavalio, uskon niiden olevan päävaikuttajia. Ehkä runsaanpuoleinen vedenjuonti on vaikuttanut myös asiaan. Joka tapauksessa kasvojenikin iho on viime vuosina parantunut huimasti. Epäpuhtauksia ja tukkeumia on ollut selvästi vähemmän. Tähän vaikuttaa tietenkin myös säännölliset kosmetologikäyntini. Kosteutan edelleen ihoani myös ulkoisesti, mutten enää (välttämättä) kahta kertaa päivässä.
Viimeisimpiä ihastuksiani öljyhyllyillä ovat hamppuöljy ja Udo’s oil.
Hamppuöljy sisältää omega -3, -6 ja -9:n lisäksi paljon E-vitamiinia, joka tekee iholle nannaa.
Amerikkalaisen rasvahappotutkimuspioneerin Udo Erasmuksen mukaan nimensä saanut Udo’s oil on kylmäpuristettu luomukasviöljysekoitus, joka sisältää optimaalisen sekoituksen välttämättömiä omega-rasvahappoja.
Molemmat öljyt ovat lunastaneet paikkansa keittiössäni! Niiden ja muidenkin öljyjen käytössä on hyvä kuitenkin muistaa muutama seikka (vinkit poimittu mm. öljypullojen etiketeistä, Jaakko Halmetojan luennolta ja luontaistuotekaupan myyjiltä):
– kallisarvoiset rasvahapot pilaantuvat herkästi altistuessaan valolle tai kuumuudelle. Osta öljysi siksi aina tummassa lasipullossa.
– Avattujen öljypullojen säilytykseen soveltuu parhaiten edellämainitun pilaantumisherkkyyden takia jääkaappi. Etenkin hamppuöljy ja Udo’s oil tulee säilyttää kylmässä, oliiviöljy ja kookosöljy sen sijaan säilyvät hyvin huoneenlämmössä.
– ainoastaan korkean polttopisteen omaavat öljyt (kuten avokadoöljy) tai tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävät rasvat (kuten kookosöljy tai voi) soveltuvat paistamiseen. Ne eivät härskiinny eli hapetu yhtä helposti monityydyttymättömät rasvahapot, eikä terveydelle haitallisia transrasvoja (eli kovetettua rasvaa) pääse muodostumaan.