Heippa kaikki!

Täällä ollaan! Alkuinnostuksen valtaamana ja hieman jännittyneenäkin odotan, että pääsen jakamaan kanssanne ajatuksiani. Ja tietysti kaikkea muutakin hauskaa! Sillä asiahan on juuri niin kuin Joanna Palmén Rönsy -palstallaan hyvin muotoilee: täältä löytää ”kaiken sen mikä jää muuten sanomatta, koska se on liian pientä lehteen tai liian suurta Facebook-päivitykseksi”. Enpä olisi keksinyt parempaa tapaa ilmaista sitä, että sanottavaa on usein enemmän kuin julkaisuissa palstatilaa 🙂
Alkakoon blogini kevätuutisilla: Hesarin nettisivuilla oli nimittäin tänään juttu Helsingin ilmanlaadun huonontumisesta katupölyn takia. Katujen puhdistuksesta johtuva ilmanlaadun hetkellinen huonontuminen on tietysti ikävää, mutta se kertoo vain yhdestä asiasta: kevät on vihdoin virallisesti saapunut!Olen jo vuosia pitänyt katujen puhdistusta talven hiekoituksista yhtenä kevään kriteerinä. Lisääntyvä valo ja lämpö ovat tietysti myös tärkeitä kevään merkkejä, mutta viimeinen ja lopullinen silaus talven loppumiseen on mielestäni katujen hiekattomuus ja puhtaus. Sehän nimittäin tarkoittaa sitä, että viimeisetkin lumet (ja jäät) ovat niiltä sulaneet. Mikä voisi olla ihanampaa pitkän talven jälkeen kuin sujauttaa kevyet tennarit jalkaansa, kevättakki päällensä ja lähteä ulos ilman, että tarvitsee pelätä liukastuvansa?(Nimimerkillä ”tänä talvena pahasti liukastunut ja kätensä pariksi viikoksi toimintakyvyttömäksi telonut”.)