Karppaus taitaa olla rasvakeskustelun jälkeen toinen viime aikoina yhtä paljon tunteita kuohuttanut aihe. Sitä paitsi se liittyy läheisesti rasvakeskusteluun, suositaanhan siinä rasvaa (ja usein kovaa rasvaa) hiilareiden sijaan. Karppaus sai nopeasti Suomessakin puolestapuhujia (joista tunnetuin Antti Heikkilä) ja suuren joukon ihmisiä, jotka kertoivat kyseisen ruokavalion auttaneen laihtumisessa ja painonhallinnassa. Eikä sen suosiolle näy loppua, kannattajajoukko tuntuu päinvastoin vain lisääntyvän. 

Voisi jopa väittää, että karppaus on nykyään vallalla oleva ruokatrendi. Jopa niin in, että leipomoiden kannattaa kehittää karppaajille omia tuotteita, etteivät he vallan katoa asiakaskunnasta. Tästä esimerkkinä Moilas leipomon kesäkuun uutuustuote vähähiilihydraattinen Karppinen -leipä.   

Karppaus, ainakin kaikkein vaativimmassa muodossaan, on saanut myös paljon vihamiehiä. Edelleen moni ravitsemusterapeutti on sitä vastaan. Tai ei ainakaan voi suoranaisesti sitä suositella. He varmaan hymistelevät nyt tyytyväisenä, sillä Hesarin uutisoimasta Ruotsin radion tekemästä tuoreesta selvityksestä kävi ilmi amerikkalaisen lihateollisuuden rahoittaneen karppausta tukevia tutkimuksia. Saa nähdä onko tällä paljastukselle mitään vaikutusta karppaajiin. Ainakin se pakottaa ajattelemaan aihetta ja herättää varmasti keskustelua.

Itse kannatan kultaista keskitietä monessakin asiassa, mutta etenkin ruoan suhteen. Kaikki äärimmäisyydet ja tiukat säännöt ovat mielestäni turhia. Maalaisjärkeä käyttäen voi erilaisista ruokavalioista ja ravintosuosituksista poimia itselleen ne sopivimmat ja toimivimmat ilman, että välttämättä tarvitsee valita yhtä ja ainoaa ”oikeaa” koulukuntaa.

Suosin luomua ja vähähiilihydraattista ruokavaliota sellaisena vaihtoehtona, jota ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kutsuu Iltalehden jutussa ”järkeväksi karppaukseksi”. Syön siis paljon kasviksia, marjoja, palkokasveja, kalaa, vaaleaa lihaa, pähkinöitä, kasviöljyjä sekä maitotaloustuotteita. Mutta myös hedelmiä ja juureksia, vaikka ne käsittääkseni eivät kuulu tiukan linjan karppaajan lautaselle. Haluaisin syödä enemmän myös raakaruokia, mutta olen liian laiska totaaliseen raakaruokailuun. Viime syksynä luin paljon PH -tasapainosta, mutta olen aivan liian mukavuudenhaluinen edes kokeillakseni PH- dieettiä, joka perustuu pelkkiin viherjuomiin, kasviöljyihin ja kasviksiin. Vaikka toki ajatus lisääntyvästä energiasta, tarmosta, hyvästä olosta ja pienemmästä sairastavuudesta, joita sekä PH -dietti että raakaruokavalio lupaavat, kiehtoo. Myös BioSignature -menetelmän hormonitasapainolla pelaaminen kuulostaa mielenkiintoiselta. Voiko olla totta, että rasvaa olisikin mahdollista polttaa vaikka vain vatsasta? En lähde testaamaan, mutta muutama järkevältä kuulostava periaate tästäkin tallentui.

Poimin siis parhaat palat kustakin dieetistä ja totta hitossa aion myös välillä poiketa polulta herkuttelemaan. Herkutellakin voi nimittäin viisaasti 🙂 Silti salaa kadehdin raakaruokailijoita sekä PH-tyyppejä. Tai ainakin ajatusta siitä, että oloni voisi olla ehkä vieläkin parempi kyseisillä ruokavalioilla. No, jokainen tyylillään 🙂