Vihdoin alkaa taas rytmit olla loman jälkeen kunnossa ja paluu arkeen kolkuttaa jo ovella.  Yllättävän kauan tuohon voimien palaamiseen meni, mutta myönnän kyllä etten nähnyt aluksi kovinkaan paljon vaivaa aikaerosta toipumiseen. Nukuin silloin kun nukutti – tai oikeastaan pitäisi sanoa, että valvoin silloin kun ei nukuttunut.

Matkani oli unohtumaton, eikä kaikkea kokemaani millään voi vangita kuviin tai edes kertomuksiin, mutta haluan nyt jakaa muutamia kohokohtia siitä kanssanne.

Olin siis San Diegossa, Kaliforniassa, juhlimassa ystävieni häitä sekä ihan vaan lomailemassa heinä-elokuun vaihteessa. Tämä oli ensimmäinen matkani Jenkkilään, muttei varmasti jää viimeksi. Nähtävää ja koettavaa on vaikka millä mitalla. Lisäksi ruoka on hyvää ja halpaa, Kalifornian ilmasto mitä mainioin (vaikka periaatteessa aina on kesä, meri viilentää illan + yön ja päivälläkin on niin kuivaa, ettei koskaan ole tukahduttavan kuuma) ja ihmiset ystävällisiä. En nyt näin äkkiseltään keksi oikeastaan mitään, mistä en olisi siellä pitänyt 🙂

Tässä hieman kuvasatoa matkalta. Ehkä kuvat kertovat enemmän kuin sanat:

Cody -koiran suukot 🙂

Road trip Nevadan puolelle Las Vegasiin.

San Diegon Seaport Village.

Ben&Jerry’siä oli tietysti pakko saada 🙂

Seaport Villagen ”ostoskeskus”.  Shoppailu näissä maisemissa oli aika leppoisaa!

Iltapäiväkävelyn maisemat.
 

Jenkkien oli vaikea lausua nimeni, joten oli helpointa sanoa jo heti kättelyssä, että se lausutaan kuten Pina Colada 🙂 Olihan sitä sitten myös maisteltava; tässä Hard Rock Cafén versio.

Erään vessan oviteksti.

Mission Beachin rantabulevardilla kelpaisi lenkkeillä. Harmi, etten pakannut lenkkikenkiä mukaan…

Manikyyriin ei tarvinnut varata aikaa Fashion Valleyn ostoskeskuksessa. Valitsin ranskalaisen manikyyrin sekä varpaan- että sormienkynsiini. Aasialaisen hoitajan hellässä huomassa meinasin nukahtaa hierovaan tuoliin n. 1,5 H täyden mani- ja pedikyyrisetin aikana.

Lomalta takaisin normaaliin arkeen palaaminen on aina yhtä hämmentävä kokemus. Nyt sen karuutta lisäsi vielä aikaerorasituksesta toipuminen. Palasin nimittäin viime torstai-iltana Kaliforniasta, enkä ole valehtelematta tippaakaan vieläkään(?) toipunut jet lagista.

Ensinnäkin, on hyvin outoa (ja myös ennenkokematonta) herätä aamuisin luomuna viideltä. Jos sänkyyn ei halua jäädä unettomana pyörimään, on pakko nousta ylös kukonlaulun aikaan (vai jo ennen sitä?) ja ilahduttaa seinänaapureita moottorisahan mylvinnän kaltaisella blenderin surautuksella. Puolustuksekseni mainittakoon, että olen yrittänyt suorittaa tämän oletettavasti kanssaihmisiä kiusaavan, mutta itselleni niin välttämättömän toimenpiteen as soon as possible. Silti joka kerta sen suorittaessani olen hyvin tietoinen surinan miehekkäästä melusta. Onneksi juuri niihin aikoihin kun väännän power -napista, naapurinkin herätyskello jo soi (kyllä, asun talossa jossa on maailman huonoin äänieristys).   

Toiseksi, jo muutaman tunnin päästä heräämisestä alkaa väsyttää. Koko päivä menee sitten aikalailla sumussa ja pää pumpulissa vaikkei edes nukkuisi yksiäkään päikkäreitä. Olotila vastaa hieman kunnon kanuunaa. Ainoa järkevä vaihtoehto tässä tilassa on yrittää vain hyvin hiljalleen palata takaisin arkirutiineihin ja antaa itselleen aikaa palautua. En ole esimerkiksi haaveillutkaan meneväni zumba -tunneille ennen kuin olen satavarma, että jaksan hetkuttaa lanteitani koko pitkän tunnin (enkä lakoa väsymyksestä kenttään jo alkumetreillä). Kävelylenkkejä raikkaassa ulkoilmassa sen sijaan olen jo harrastanut.

Kolmanneksi, yöllä ei saa kunnolla nukuttua. Tämä kohta on varmaan se, joka aiheuttaa päähäni tuon ikävän sumuisen olon. Nukkumaan on pakko mennä jo iltaysiltä (tai mielellään jo klo 20.30), koska väsyttää niin vietävästi. Siitä huolimatta, että nukahdan välittömästi makuulle päästyäni, ensimmäisen kerran herään jo viimeistään puolenyön aikaan. Ja sen jälkeen vielä ainakin kahdesti ennen kohtalokasta aamu viittä. Sanomattakin on selvää, ettei sitä sitten kovin pirteänä  ylös pongahda.

Koska vakaa aikomukseni oli päivittää jo matkalta tätä blogia (aie haihtui näkemisen paljouteen vs matkan lyhyyteen), kerron reissustani ja Ameriiikan ihmeistä lisää heti, kun olen taas hieman pidemmällä arkeen palaamis-prosessissani 🙂 Sillä välin otan vastaan mielelläni kokemuksia/vinkkejä jet lagista toipumiseen!