Sain testattavakseni Panasonicin Lumix GF2 järjestelmäkameran, jota mainostetaan maailman pienimmäksi ja kevyimmäksi digijärkkäriksi. Sen innoittamana olen yrittänyt viime aikoina harjoitella valokuvaamista (on mulla kyllä uudehko omakin järkkäri, mutta en ole vielä ”ehtinyt” kunnolla perehtyä sillä kuvaamiseen). Valokuvauksen jalo taito on yksi niistä asioista jotka haluaisin hallita paremmin, mutta jota minulla ei koskaan muka ole aikaa opetella. Olen kyllä ahkera kuvaaja, – välillä vähän liiankin ahkera muiden mielestä – mutta kuvaan aina Canonin Ixus 50 -taskupokkarillani ja automaattiasetuksilla. Nyt olen vihdoin päättänyt ryhdistäytyä asian suhteen!

Olen kuitenkin maailman huonoin oppaiden lukija. Masennun heti kun vilkaisenkin monisatasivuisia opuksia, joihin pitäisi jaksaa syventyä yksin. Booooooring! Kaipaan enemmänkin kädestä käteen -opastusta, mutta en jostain tuntemattomasta syystä vain saa aikaiseksi marssia valokuvauskurssille. Haaveilen siitä, että taivaasta tipahtaisi olohuoneeseemme valokuvausexpertti, joka antaisi minulle yksityisopetusta valokuvauksen ja kameran käyttelyn saloihin. Koska tämä haave ei tietenkään ikinä toteudu, päätin omaksua ”opi yrityksen ja erehdyksen kautta” -taktiikan.

Siihen tuo testaamani Panasonicin Lumix sopi mainiosti, sillä se on taskupokkarin kokoinen ja mahtuu hyvin hieman pienempäänkin laukkuun. Jos kuitenkin haluaa ottaa mukaansa myös paremman objektiivin, eli sellaisen jolla pystyy myös zuumailemaan, ei Lumixkaan ihan pienimpään iltalaukkuun mahdu. En aluksi amatöörinä tajunnut, ettei pienellä perusobjektiivilla voi zuumata (en ainakaan minä, eivätkä myöskään kokeneemmat kamerankäyttäjäystäväni tätä osanneet sillä tehdä) ja siksi en ottanut parempaa (eli suurempaa ja hieman painavampaa) objektiivia mukaani Kivenlahti Rockiin lähtiessäni pari viikkoa sitten. Olin saanut kameran testiin samana päivänä, jolloin oli Rockin ensimmäinen päivä, ja innoissani lähdin sitä heti testaamaan tositoimissa.

Kuvista, harmi kyllä, ei vielä tullut ensimmäisellä kerralla huippuja, koska tosiaan en osannut zuumata pienellä objektiivilla. Harmitti kovasti, koska olin odottanut saavani kerrankin hyvälaatuisia laukauksia mm. Jenni Vartiaisesta ja Jukka Pojasta. Kauempaa otetuistakin kuvista toki näkee laatueron verrattuna taskupokkarini otoksiin; räpsin edelleen myös  sillä kuvia, jotta näkisin konkreettisen eron järkkärillä otettuihin kuviin.

Lumixilla hyvin kaukaa lavasta otettu kuva. Tuo pieni sininen pläntti on Jukka Poika 🙂  

Pokkarilla otettu kuva Jukka Pojan keikasta. Tällä vanhalla kamerallani osasin sentään zuumata, mutta mm. otoksen värit eivät ole läheskään samaa luokkaa kuin Lumixilla napatussa kuvassa. Eron huomaa kyllä, eikö?

Ihana, upeaääninen Jenni Vartiainen Lumixin taltioimana.

Jenni pokkarini, eli Canon Digital Ixus 50:n vangitsemana.

Vielä toinen pokkariversio Jennin lavakarismasta. Tästä kuvasta etenkin huomaa selvästi laatueron järkkäriin nähden.

Kotiteollisuus oli perjantai-illan (10.6.2011) viimeinen esiintyjä. Kuva by Lumix.

Ja Kotiteollisuus vielä myös by pokkari.

Nappasin Lumixin mukaani seuraavanakin päivänä lähtiessäni katsomaan Sambakarnevaaleja. Alla pari kuvaa sambaajista.

Pidän Lumixissa erityisesti siitä, että sitä on helppo kuljettaa menossa mukana ja sillä on miellyttävä kuvata, koska se on mukavan pieni. Kuvista tulee silti järkkärilaatuisia. Jos kuitenkin haluaa lähikuvia, täytyy perusobjektiivia parempi objektiivi ottaa ehdottomasti mukaan. Sitten kamera painaakin jo sekä laukussa että kädessä ihan eri lailla, mutta ei vieläkään älyttömän paljon.  Pidän myös siitä, että kaltaiseni valokuvausamatöörin oli lopulta hyvin helppo oppia perusjutut Lumixin käytöstä ihan vaan sitä käyttämällä. Toki selailin (ja huom. VAIN selailin) hieman myös ohjekirjaa, mutta parhaiten opin sen käytön kokeilemalla rohkeasti eri valikkoja ja asetuksia. Kuvien taiteellisuudesta yms. en sitten sanokaan mitään, koska en todellakaan vieläkään ole mikään huippukuvaaja. No, tuskinpa kukaan oppii mestariksi muutamassa päivässä 🙂 

Täytyy vielä lisätä se, että innostuin matkan varrella sitä enemmän kuvaamisesta mitä syvemmälle kameran toimintaan pääsin sisälle. Hyvällä kameralla on kyllä niin paljon siistimpi kuvata kuin peruspokkarilla! Ja kuten sanottu, Lumixilla oli helppo ja nopea aloittaa syventyminen järkkäreiden saloihin. Nyt voin siirtyä sulavasti harjoittelemaan oman järjestelmäkamerani käyttöä vaikka se onkin aivan eri merkkiä – ja kokoa. Suosittelen kyllä lämpimästi Lumixia niille, jotka haluavat laadukkaan, mutta silti pienen ja helppokäyttöisen järkkärin!