Poikkesin viime torstaina Kampin Ruohonjuureen avautuneen Suomen ensimmäisen CocoViBarin avajaisissa. Kuten nimestä voi jo ehkä arvata, baarin idea liittyy superfoodiin ja tuoreeseen, raakaan ruokaan. Listalla on mm. superfood-smoothieita, guacamolella höystettyä versosalaattia, tuorepuristettuja mehuja, haudutettua teetä, vehnänorasshotteja sekä mantelimaitopohjaisia juomia.

”Aivan mahtavaa!”, oli ensimmäinen ajatukseni kuullessani paikasta. Hienoa, että vihdoin myös tänne meille Suomeen alkaa putkahdella CocoViBarin kaltaisia smoothiebaareja, joista saa hyvää ja terveellistä ruokaa nopeasti vaikka mukaansa. Joka puolelta saa kyllä tavallista pikaruokaa, (jota roskaruoaksikin kutsutaan), mutta pikalounasta tai välipalaa kaipaavalle ravitsevan ruoan nimeen vannovalle ei juuri ole ollut ulkona syömisen vaihtoehtoja.  Nyt niitä on onneksi jo muutama.

Inspiroiduin itselleni uusista raaka-aineista ja pirtelöiden valmistamisen katselemisesta niin paljon, että hankin vihdoin myös omaan keittiööni kunnollisen blenderin. Paikalla ollut ravintovalmentaja ja luennoitsija Jaakko Halmetoja kertoi myös niin innostavasti ja kiinnostavasti alkuperäisestä ruoasta ja kuinka kauaksi esimerkiksi einekset ovat siitä lipuneet, etten olisi malttanut lähteä lainkaan. En esimerkiksi ollut tiennyt aiemmin, että chia-siemenet ovat paitsi huomattavasti ravinteikkaampia kuin pellavansiemenet myös paljon paremmin pidempiaikaiseen käyttöön soveltuvia. Pellavansiemenet kun sisältävät fytoestrogeeniä eli kasvihormonia, jolla voi olla usein ja suurina määrinä nautittuna (ja lisättynä vielä muihin ympäristö- ja ravintotekijöihin) hormonitoimintaa epätasapainottava vaikutus. Päätinkin vaihtaa tämän tiedon johdosta joka aamuisen pellavansiemensatsini pirtelössäni chia-siemeniin. 

Maistamillani superfood-pirtelöillä oli myös hauskat nimet, joilla selkeästi viitattiin niiden väriin. Vihreän, täyttävämmän Hulkin valitsisin lounaaksi, kun taas makeampi, mustikasta violetin värinsä saava Mustanaamio sopisi välipalaksi.  Tosin tottumattoman suussa Hulkiin lisätty suola maistui hieman oudolta, oikeastaan melko makealta. Makuun täytyy varmaan totutella pikku hiljaa. Maistoin myös mantelimaidosta tehtyä mansikkamaitoa. Se oli raikasta ja niin hyvää, että olisin voinut juoda sitä vaikka kuinka paljon. Näitä aion kokeilla ehdottomasti myös kotona!

Versosalaatti näytti myös herkulliselta ja olisin kovasti halunnut maistaa sitäkin, mutten enää pirtelöiden jälkeen millään jaksanut.  Seuraavalla kerralla sitten 🙂

Kuvat: Marsaana Communications