Siinä iässä
Noniin, tässä sitä nyt ollaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen SIINÄ IÄSSÄ, että lääkäri kehottaa lisääntymään. Tai no, ei hän nyt ihan suoranaisesti kehottanut, mutta melkein. Rivien välistä siis ainakin.
Kävin tänään perustarkastuksessa gynellä. Pötkötellässäni puolustuskyvyttömänä laverilla, rempseä naislääkäri haarojeni välissä hääräillessään ohimennen kysäisi, että oonkos muuten lastenhankintaa vielä harkinnut. Arvasin lääkärin viittaavan ikääni, joten vastasin: ”Niin, se kolmekymppinen mullakin alkaa lähestyä ja kieltämättä ajatus on käynyt mielessä, vaikkei kohdallani vielä ajankohtainen olekaan”. Lääkäri nyökkäili tomerasti: ”Sen takia mä juuri kysyinkin. Aika kiitää niin nopeasti, että äkkiä se voikin jo olla myöhäistä”.
Pakko se on kai siis myöntää, vaikkei siltä tunnukaan. Alan olla ainakin lääketieteellisestä näkökulmasta (ja ainakin tietyssä viitekehyksessä) jo ”vanha”. Ai kamala.
Onneksi ihminen on niin vanha tai nuori kuin miksi itsensä tuntee 🙂 Olen tuntenut oloni suhteellisen samaksi viimeiset 9-10 vuotta (eli siis yhtä nuoreksi ja ei-aikuiseksi), mitä nyt onneksi elämänkokemusta ja itsevarmuutta on tullut lisää. Siinä mielessä vanheneminen – tai puhutaan sittenkin mieluummin ikävuosien karttumisesta – on vain ihanaa. Vaikka onhan se myönnettävä, että mitä enemmän vuosia tulee plakkariin sitä enemmän se pistää miettimään. Ja panikoimaan ainakin pikkuriikkisen. Ennen kuin uuteen ikään taas tottuu.
Onneksi olen siinä onnellisessa asemassa, että minua monesti luullaan todellista ikääni nuoremmaksi. Aiemmin (lue nuorempana) ärsyynnyin siitä, että baarijonossa tai Alkossa piti aina kaivaa paperit esille. Nykyään se tuntuu ihan kivalta. Mitä vanhemmaksi tulen, kyseinen toimitus on tietenkin aina vain hauskempaa – ja tottakai myös imartelevaa. Minulle ei sentään ole koskaan käynyt samaa kuin hyvälle ystävälleni taannoin. Hän joutui parikymppisenä esittämään henkilöpaperinsa, jotta pääsimme elokuviin. Leffa oli K-15 🙂
En siis ole ihan tosissani tämän ikäkriiseilyni kanssa. Aihetta oli kuitenkin pakko hieman pohtia, sillä tämä tosiaan oli ensimmäinen kerta, kun lääkäri kyselee tuollaisia.