Kun kupla puhkesi

44 päivää sitten vaaleanpunainen kupla, jossa olin leijunut onnellisesti 3,5 vuotta puhkesi. Olin onnellisessa avioliitossa ainoa onnellinen osapuoli ja valitettavasti sain kuulla tästä vasta, kun avioeropaperit hurisivat tulostimessa.

Mies oli ollut jo kolme viikkoa onneton ja se on pitkä aika tässä nopeatempoisessa maailmassa, jossa autot viedään romuttamolle sen sijaan, että ne korjattaisiin.

Luulin, että miehen impulsiivinen muutto hotelliin toisi mukanaan yksinäisyyden, halun palata tai edes tarpeen selvittää asioita, mutta väärässä olin. Mies on vieläkin hotellissa eikä halua palata.

Hän ei nähnyt itseään elämässä, jonka minä koin unelmana. Kyllä hotellihuone Vantaalla kuulemma perhe-elämän voittaa. Ei enää Prismaa, ei lastenistuinta autossa.

Nyt minulla on S-market ja kuukausikortti bussiin, kolme eri mielialalääkettä ja maratonpuheluita ystävälleni. Ikävä, shokki ja epätoivo. Halu kääntää kalenteri takaisin syyskuulle, jolloin olin autuaan tietämätön siitä, että kaikki romahtaisi hetkessä.

Minä haluan takaisin pinkin kuplani, mutta nyt se on opeteltava puhaltamaan itse.