Lähes kolme vuotta ilman seksiä!

Päivitys on paikallaan; onhan edellisestä päivityksestä jo kaksi vuotta. Avioerosta kolme, mutta sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee.

Elämä on edelleenkin yhtä seesteistä kuin edellisessä päivityksessä. Elämäni pyörii täysin työn, lapsen koulun, lapsen harrastusten, koiranpennun sisäsiistiksi opettamisen ja ajoittaisen uupumisen mukavassa oravanpyörässä – niin kuin näin nelikymppisenä kuuluukin. Yksi elämäni tavoitteista oli päästä kokemaan ruuhkavuodet ja tässä sitä nyt ollaan. Blogiakin ehtii päivittämään kerran kahdessa vuodessa.

Todellisuudessa blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle myös siksi, ettei elämässäni oikeastaan tapahdu mitään jännittävää. Kaikki jännittävä tapahtuu lapsen ja koiranpennun elämässä. Oman elämäni kohokohdat ovat Hesarin päivittäisen sanalouhoksen tekeminen ja nettikirpparin selailu (en ehdi enää käydä oikeilla kirppareilla, joten ostan kaiken netistä).

Olen kyllä ajoittain miettinyt, milloin seuraavan kerran voisin harkita parisuhteen sirkusnuoralle astumista. Aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että trapetsitaiteilijaksi minusta ei ole eikä turvavaljaista ole apua. En myöskään halua seksiä. Viimeisin kertani jäi rekkamieheen, jolla oli napatyrä ja krooninen närästys. Aina kun mieleeni hetkeksikin livahtaa ajatus seksistä, tunnen polton rinnassain ja mietin ulospäin pullistuneita napoja. Se jos mikä tekee sademetsästäni hetkessä aavikon.

Elämästäni on siis tullut kaikin puolin outoa ja epäluovaa. Minulla ei ole hetkeäkään aikaa itselleni, mistä on seurannut se, etten ole ollut pätkääkään masentunut (lopetin jopa lääkityksen, jonka aloitin avioliittoni aikana). Jos tiedostaisin olevani olemassa, syöksyisin varmaankin hetkessä masennuksen syövereihin. Ehkä tämä onkin ratkaisun avain mielenterveysongelmiin: Vähemmän oman navan ympärillä pyöriskelyä, enemmän totaalista aivosumua, arjen aikataulujen yhteensaattamisen mahdottomuuksia ja sänkyyn rojahtamista nopeasti mielessä välähtävällä ihmetyksellä siitä, että tästäkin päivästä selvittiin ja mitä helvettiä huomenna pitikään tehdä. Sitten sama ruljanssi seuraavana päivänä pyörimään.

Ehkä tätä elämän kuuluukin olla. Katsotaan kahden vuoden päästä, miten kävi.