Liian hyvä mies ollakseen totta

Perun kaiken, mitä olen ajatellut ja kirjoittanut edellä. On kuin maailmankaikkeus olisi läpsinyt minua poskille ja osoittanut, että kupla, jossa elän, on täysin itse luotua harhaa.

Kävi näin: Heilautin tinderissä söpön näköisen miehen oikealle. Kirjoittelimme kepeää dialogia, hän pyysi kahville. En tiedä kahden vuoden Turussa asumisen jälkeen muuta treffipaikkaa kuin Turun linnan, joten menimme sinne tuiskuisena kevätmyrskyn päivänä. Kävi ilmi, että mies oli juurikin niin mukava, kohtelias, lempeä, hauska, rauhallinen ja tasapainoinen kuin oli profiilissaan kuvaillut – mahdollisesti vähemmällä määrällä adjektiiveja. Lisäksi hän täytti kaikki unelmien mies -listani kohdat. Joka kerta, kun miehestä paljastui uusi listan kriteeri, katsoin kattoon ja manasin Jumalaa.

Juuri kun olen muuttamassa pois Turusta, löydän elämäni miehen, sanoin miehelle.

Ja mikä jännintä: mies on rekkakuski. Hän lukee samoja kirjoja kuin minä. Hänellä on järkeviä ajatuksia ja sellaista mielen harmoniaa, joka saa tällaisen entisen joogaohjaajan harkitsemaan alanvaihtoa. Olen kysellyt häneltä niin paljon rekka-autoista, että voisin kirjoittaa niistä tietokirjan. Hän ei kuuntele rekkamiesmusiikkia, fanita Kari Tapiota tai syö leikkeleitä huoltoasemalla. Viimeksi hän söi pasta bolognesea. Hänellä on vartalo timmissä kunnossa. Hän käy vuorilla juoksemassa. Hänellä on omistusasunto, upouusi mersu ja punkkirokotus.

Tuollainen mies on vapaana. Juuri kun olin jo toinen jalka Varsinais-Suomen rajan ulkopuolella.

Ystäväni sanoi, että miesten mukaan ei saa tehdä päätöksiä. En voi kaksien treffien jälkeen suunnitella uudenlaista tulevaisuutta ja kuukauden päästä kirota sitä, että olen laskenut omani ja lapseni tulevaisuuden miehen varaan, joka paljastuu tuurijuopoksi, entiseksi mäkihyppääjäksi tai aikuisten vaippafantasioista haaveilevaksi parittajaksi.

Mutta entä jos hän onkin tähän hetkeen juuri se oikea? Hänen kanssaan nauran enemmän kuin kuukausiin. Hän ei kertaakaan lähennellyt minua, laittanut kättä reidelle tai pyrkinyt takareittiä pöksyihini. Toisilla treffeillä söimme salaattia ja juttelimme kolme tuntia elämästä ja kuolemasta (nauraen). Lopuksi hän sanoi Jag vill att du stannar.

Ajattelin, että ei helvete. Vad ska jag göra nu?

Hän suuteli minua, mietin hänen alahuultaan.

Tämä yhtäkkinen, jumalainen mieslähetys ovelleni on sekoittanut elimistöni niin, että aloitin varmuuden vuoksi masennuslääkkeet uudestaan, jotta pystyisin tekemään järkeviä päätöksiä.

Oksetti, päässä surisi, valvoin koko ensimmäisen yön.

Päätin lopulta pääsurinoissani ottaa aikalisän ja hain kesätyötä synnyinkaupungistani, jossa vanhempani vielä asuvat.

Jos siellä voisin kesän hengähtää ja miettiä, missä jatkaa elämää syksyllä.