Mies pakeni Amerikkaan, minä jäin Turkuun

Olen ollut hävettävän epäaktiivinen. Se johtuu siitä, että olen viimeistellyt tämän vuoden opintoni ja tehnyt kaikkeni, jotta mieleeni ei pulpahtaisi realistisia näkemyksiä elämästäni. Haluan pysyä pinkissä kuplassani, jossa vallitsee usko ikuiseen rakkauteen.

Erosta on nyt 2,5 kuukautta. Sydäntä ei satu, mieltäni ei väritä synkkyys. Ajoittain kyllä spekuloin, että miten ihmeessä minä päädyin onnellisesta avioliitosta yksinäisyyteen ilman minkäänlaisia ennakkoaavistuksia. Olen tullut siihen tulokseen, että kun naimisissa oleva mies tuntee äkillisen epämukavuuden tunteen, jota ei pysty pukemaan sanoiksi, vaihtoehtoina ovat

a) pakeneminen hotelliin ja perheen hylkääminen

b) itsereflektointi, tunnelukkojen avaaminen ja keskustelu kumppanin kanssa

Vaihtoehto a on huomattavasti helpompi toteuttaa, joten siksi meillä on Suomessa paljon hotelleja.

Yritin ottaa yhteyttä (ex-)mieheen(i) huonolla menestyksellä. Hän laittoi viestin, että on lähtenyt Amerikkaan. Mietin, että mitä ihmettä. Ihminen, joka päivätartuntojen ollessa yksinumeroisia pelkäsi käydä lähikaupassa, lähtee nyt omikronin aikana toiselle puolella maapalloa kansainväliseen viikon kestävään konferenssiin tuhansien ihmisten keskuuteen.

Poika toivoi, että mies saisi koronan ja kuolisi. Sanoin, että toisen kuolemaa ei saa toivoa, sillä energiat palaavat takaisin itseen ja sitten itselle voi käydä köpelösti. Ja vaikka ihminen tekisi omalle perheelleen hölmösti, niin ihminen ei koskaan ole läpeensä paha. Hän voi silti olla vielä Unicefin kuukausilahjoittaja ja väistää jäniksenpoikasia autotiellä.

Mutta pakko sanoa, että mielenkiinnolla odotan, miten Amerikan valloitus etenee. Minä siitä tuskin saan tietää, mutta aina voin jatkaa spekulointia ja suunnitella sarkastisia muistokirjoituksia hautajaiskukkiin.

Yritän kyllä välttää ajattelemasta elämänmuutostani, sillä voin paljon paremmin, kun mietin muita asioita. Olen oppinut, että ihminen voi itse suunnata ajatuksensa, mihin haluaa, ja vältellä ajatuksia, jotka johtavat itsesäälissä rypemiseen.

Siksi olen viime aikoina ollut aktiivinen tinderissä ja keskustellut mainioiden ihmisten kanssa, joista kukaan ei vielä mahdu sydämeeni.