Ja sitten minusta tuli puuma

Olen tehnyt jotain, mikä voidaan laittaa ainoastaan eron jälkeisen shokin syyksi. Olen alkanut viestittelemään miehen kanssa, jonka teiniäiti voisin olla. Olen tehnyt siis saman, mitä juuri eronneet keski-ikäiset miehet tekevät: hakevat energiaa elämäänsä ihmisestä, jonka iho on sileä, lihakset jäntevät, kaikkivoipaisuus kadehdittavaa ja seikkailunhalu rajatonta. Vihdoinkin minä ymmärrän, mikä niitä miehiä vaivaa.

Tämä on kuitenkin hämmentävää. Olen tottunut olemaan miesten kanssa, jotka mittaavat nukutun yön hyvyyttä sillä, kuinka usein tuli käytyä vessassa ja jotka ovat kasvattaneet itselleen raskausmahan pelkillä elintavoilla.  Nuorempi mies tuntuu lähes laittomalta, sillä minä olen aina ollut se nuorempi nainen. Nyt minusta on tullut puuma tai MILF. Ehkä pikemminkin MWLF, siis mother who’d like to f**k.

Kuinka nuori on liian nuori? Jos oma poikani toisi tällaisen haahkan näytille, tulisi tupenrapinat.

Joka tapauksessa minusta on tullut keski-ikäinen ja olisin täysin valmis kokemaan uudestaan nuoruusvuosien seksiseikkailut, joita minulla ei koskaan ollut.

Mutta miten ihmeessä minä törmäsin tähän laittoman suloiseen yliopisto-opiskelijaan? Syytetään kaveria, joka on minua nuorempi ja halusi katsoa, millainen on nuorten miesten tarjonta Turussa. Minun tinder-profiilillani katsottiin ja muutaman minuutin selailun jälkeen tajusin, että kyllä on miehistä tullut komeita. Ei tullut entistä puolisoa yhtään ikävä.

Ja sitten löytyi tämä  jäntevässä kunnossa oleva opiskelija, joka jostain käsittämättömästä syystä matchasi kanssani. Minä laitoin hänelle sydänhymiön ja hän oli siitä niin otettu, että on jo ehtinyt kosimaan minua ja suunnittelemaan perheen perustamista jonnekin pohjoiseen.

Ja minä, hämmentynyt keski-ikäinen, jota varmasti jokin poikaporukka Lapin perukoilta vedättää ihan täysillä, miettii, missä vaiheessa kierukka pitäisi ottaa pois, jos vielä yrittäisi laittaa pullaa uuniin ennen kuin leipomo suljetaan, menee konkurssiin ja poltetaan maan tasalle.

Pohdin toki myös, onko leipomossa uuni enää lämpimänä ja taikinaa jäljellä.

Toinen ystäväni kertoi, että hänellä on myös jonkinlainen kokemus nuoremmasta miehestä (hänellä tuntuu olevan hämmentävä määrä suhdekokemuksia, ne vain lisääntyvät joka puhelussa). Hänen mieskokelaansa kutsui häntä tädiksi, kunnes tätiä ei enää naurattanut ja oli näytettävä ovea. Minun nuoreni sanoo, että on jännää, kuinka minä olin lukiossa, kun hän oli vaipoissa.

Se ei ole jännää, se saa minut huolestumaan eroni jälkiseurauksista ja ruoskimaan itseni uneen.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Seksi

Mies pakeni Amerikkaan, minä jäin Turkuun

Olen ollut hävettävän epäaktiivinen. Se johtuu siitä, että olen viimeistellyt tämän vuoden opintoni ja tehnyt kaikkeni, jotta mieleeni ei pulpahtaisi realistisia näkemyksiä elämästäni. Haluan pysyä pinkissä kuplassani, jossa vallitsee usko ikuiseen rakkauteen.

Erosta on nyt 2,5 kuukautta. Sydäntä ei satu, mieltäni ei väritä synkkyys. Ajoittain kyllä spekuloin, että miten ihmeessä minä päädyin onnellisesta avioliitosta yksinäisyyteen ilman minkäänlaisia ennakkoaavistuksia. Olen tullut siihen tulokseen, että kun naimisissa oleva mies tuntee äkillisen epämukavuuden tunteen, jota ei pysty pukemaan sanoiksi, vaihtoehtoina ovat

a) pakeneminen hotelliin ja perheen hylkääminen

b) itsereflektointi, tunnelukkojen avaaminen ja keskustelu kumppanin kanssa

Vaihtoehto a on huomattavasti helpompi toteuttaa, joten siksi meillä on Suomessa paljon hotelleja.

Yritin ottaa yhteyttä (ex-)mieheen(i) huonolla menestyksellä. Hän laittoi viestin, että on lähtenyt Amerikkaan. Mietin, että mitä ihmettä. Ihminen, joka päivätartuntojen ollessa yksinumeroisia pelkäsi käydä lähikaupassa, lähtee nyt omikronin aikana toiselle puolella maapalloa kansainväliseen viikon kestävään konferenssiin tuhansien ihmisten keskuuteen.

Poika toivoi, että mies saisi koronan ja kuolisi. Sanoin, että toisen kuolemaa ei saa toivoa, sillä energiat palaavat takaisin itseen ja sitten itselle voi käydä köpelösti. Ja vaikka ihminen tekisi omalle perheelleen hölmösti, niin ihminen ei koskaan ole läpeensä paha. Hän voi silti olla vielä Unicefin kuukausilahjoittaja ja väistää jäniksenpoikasia autotiellä.

Mutta pakko sanoa, että mielenkiinnolla odotan, miten Amerikan valloitus etenee. Minä siitä tuskin saan tietää, mutta aina voin jatkaa spekulointia ja suunnitella sarkastisia muistokirjoituksia hautajaiskukkiin.

Yritän kyllä välttää ajattelemasta elämänmuutostani, sillä voin paljon paremmin, kun mietin muita asioita. Olen oppinut, että ihminen voi itse suunnata ajatuksensa, mihin haluaa, ja vältellä ajatuksia, jotka johtavat itsesäälissä rypemiseen.

Siksi olen viime aikoina ollut aktiivinen tinderissä ja keskustellut mainioiden ihmisten kanssa, joista kukaan ei vielä mahdu sydämeeni.

Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään Syvällistä