Synnintunnustus

Minulla on tunnustus. En ole voinut kovin hyvin viime aikoina. Ex-mieheni, joka edelleen jatkaa hotellimajoitustaan, on tulossa muutaman viikon päästä hakemaan tavaroitaan. Erosta, eron syistä, henkisestä jaksamisestani hän ei suostu puhumaan, ja minä tunnen olevani kuin Titanicin kannelta heitetty sylivauva.

Soitin itkien ystävälleni, joka yritti ylipuhua minut silpomasta exäni teekkarilakkia. Sitä helvetin tupsua.

Ystäväni sanoi, että laita tavarat vaikka jätesäkkiin ulos odottamaan. No, minä laitoin. Sinne kilahtivat sulassa sovussa Oiva Toikan lasilinnut ja palapeliksi muuntautunut tupsulakki.

Ystäväni sanoi, että minä pystyn parempaankin. Asettumaan vihan, katkeruuden ja epätoivon yläpuolelle, mutta ei. Juuri tällä hetkellä en pysty. Olen heikko ihminen, joka saa ainoastaan heitettyä unelmien elämän jätesäkkiin ja lumihankeen.

Minä olen niin, niin pieni ihminen, joka ei enää ikinä halua nähdä ehjiä tupsulakkeja.

Olkoon tämä synnintunnustukseni.