Enkeleitä – onko heitä?

Hyvin harvat ihmiset näkevät enkeleitä. Itse uskoisin, että lähes yhtä harvat pitävät enkeleitä todellisina olentoina. Irlantilainen kirjailija Lorna Byrne kertoo eräässä kirjassaan nähneensä arkkienkeli Mikaelin pelaamassa jalkapalloa. Erikoiselta kuulostavaa tapahtumaa pitää sulatella jonkin aikaa. Sen sijaan, että olisin uskomatta kerrottua asiaa, annan itseni hämmästellä sitä. Ensin herää ihmetys, kuinka on mahdollista, että arkkienkeli juoksee pallon perässä, pelaa jalkapalloa tavallisten ihmisten kanssa. Sitten herää kysymys, onko Mikael yksi pelaajista eli oma erillinen hahmonsa vai onko hän ’kiinni’ jossakin pelaajassa tämän siitä mitään tietämättä. Sitten alkaa liikkua mielikuvitus; miltähän tämä mahtava arkkienkeli näyttää juostessaan jalkapallokentällä. Jään myös pohtimaan, mistä enkelin tunnistaa varmasti enkeliksi, jos sellaisen näkee.

 

Aluksi

Pohjoisen kuivaan, karsitun uskonnollisuuden karuun maailmaan enkelit eivät ole milloinkaan kovin luontevasti asettuneet. Enkeleillä on ollut pieni paikka lasten virsissä ja vanhoissa lapsuuden aikaisissa iltarukouksissa. Pohjoisessa arkkienkeli Mikaelista on tuskin kukaan kuullut. Mikael katoaa jonnekin syksyisen Mikkelinpäivän jumalanpalvelukseen, joka on suunnattu lapsille. Lasten toivotaan uskovan enkeleihin, mutta kuinka he uskoisivat johonkin sellaiseen, mihin eivät näe ympärillään olevien aikuisten uskovan? Hyvin harvoin lienee Mikkelinpäivän taustaa avattu. Tietosanakirja muutaman vuosikymmenen takaa sanoo sen olevan ylienkeli Mikaelille omistettu kirkollinen juhla (syyskuun 29. päivänä). Suomessa päivä on omistettu pyhäkoulutyölle. Mikkelistä puhuttaessa viitataan myös kansanperinteen tuntemaan sadonkorjuujuhlaan.

Ensimmäisessä kirjassaan Portaat taivaaseen Lorna Byrne kuvaa enkeleitä, heidän värikkyyttään, kauneuttaan, ja loistavaa ulkomuotoa. Byrne kertoo enkelien olevan hyvin vaikuttavia olentoja. Ja erityisesti arkkienkelit ovat ilmestyksiä vaihtelevine ilmiasuineen. Byrne on nähnyt lapsesta asti enkeleitä. Hän keskustelee, leikittelee ja kommunikoi vakavasti enkelien kanssa. Arkkienkeli Mikael on alusta asti ollut vaikuttavin kaikista Byrnen enkelituttavista. Byrne kertoo arvelleensa Mikaelin olevan pomo, minkä arkkienkeli Gabriel olikin hänelle eräässä keskustelussa varmistanut.

Kalenterissamme on arkkienkeleille varattu muutama päivä: syksyllä jo mainittu Mikaelin päivä, ja juuri ennen joulua Rafaelin päivä. Keväällä on arkkienkeli Gabrielin vuoro juuri ennen Marianpäivää, jota on vanhastaan vietetty 25. maaliskuuta. Gabrielin päivästä on tasan yhdeksän kuukautta jouluun, syntymän juhlaan. Gabrielhan on se arkkienkeli, joka ilmoittaa Marialle tulevasta.

Juhannusta edeltävinä päivinä kalenterissamme on arkkienkeli Urielin paikan ottanut vedenhenki Ahti. Johtuisiko tämä siitä, että Ahti on suomalaisille tutumpi hahmo kuin Uriel. Ja vesi elementtinä läheisempi kuin taivaalliset olennot.

Aiempina vuosisatoina ja -tuhansina on ihmisillä ollut vaistomainen taju vuodenkierron tapahtumien takana vaikuttavista henkisistä perustoista. Näihin on nykyihminen on kadottanut suhteensa lähes täysin. Nimenomaan ajatuksellisen suhteensa. Yleisesti on alettu pitää vanhoja käsityksiä luonnosta mielikuvituksellisina, koska ei enää kyetä tavoittamaan kokonaisnäkemystä maailmasta, eikä siten ihmisestä itsestään. Tätä on varmasti edesauttanut kirkon julistus pakanallisista tavoista viettää juhlia, jotka ovat rytmittäneet tavallisten ihmisten elämää. Vuoden juhla-ajat ovat syntyneet alunperin hyvin todellisista yhteyksistä käsin.

Ajatuksellinen suhde henkeen on käynyt lähes mahdottomaksi, se on kadotettu vuosisatojen saatossa. Ensin alettiin tyytyä ihmisen kaksijakoisuuteen, psyykeen ruumiissa. Kehityksen tähän suuntaan voidaan katsoa alkaneen yli tuhat vuotta sitten, Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 869. Silloin kiistettiin ihmisen itsenäisen hengen olemassaolo. Tuollon julistettiin dogmaattisesti, että ihminen on kaksijakoinen olento, joka koostuu ruumiista ja sielusta, ja että voitiin puhua ainoastaan sielun joistakin henkisistä ominaisuuksista. Ennen tuota päätöstä oli vallinnut käsitys ihmisen kolmijakoisuudesta; ruumiillisena, sielullisena ja henkisenä olentona.

Tuhat vuotta edellä mainitun kirkolliskokouksen jälkeen, 1800 -luvun puolivälissä, alettiin lääketieteen kautta julistaa ihmisen yksiulotteisuutta. Ihmiskäsityksessä saavutettiin materialistinen pohjakosketus. Ihmisen perustodellisuudeksi muodostui pelkkä solu, joka osoittautui elämän mekaanisten lakien varsinaiseksi perusosaksi. Solu yksinkertaisena yksikkönä alkoi kantaa kaikkea sitä, mitä elämäksi kutsutaan. Ja päädyttiin kasvin, eläimen ja ihmisen eroissa painottamaan vain soluyhdistelmien eroja. Jokainen elämän erityislaatuisuuteen kuuluva piirre alkoi saada selityksensä aineen erityispiirteistä.

Jos siis ihmiset olivat aikoinaan kokeneet hengen vaikutuksen ihmisessä ja kosmoksessa, on kokemus alkanut jo vuosisatoja sitten hämärtyä. Ja on sittemmin johtanut lähes kaiken tiedon kadottamiseen ihmisen, luonnon ja kosmoksen yhteyksistä. On pitkän kehityksen tulos, ettei näitä yhteyksiä kyetä enää ymmärtämään tai kokemaan. Tämän kehityksen seuraukset voidaan nähdä ihmisen pirstoutumisessa, luonnon kärsimyksissä ja taivaan avaruuden mustien aukkojen arvoituksissa, tyhjyydessä. Nykytieteen kiinnostus etsiä elämää maan ulkopuolelta kertoo omaa kieltään siitä, että elämää ei tunneta. Elämää voi oppia ymmärtämään ainoastaan maan päällä, ja tiedon elämästä voi löytää vain täällä, Maassa. Mikäli halutaan puhua ihmisen kehityksestä, täytyy silloin välttämättä päätyä maakeskeisyyteen, ja sitä kautta nykyhetkeen. – Aurinkokeskeisyys liittyy ihmisen kaukaisempaan tulevaisuuteen.

 

Enkelit

Enkeli tarkoittaa sanansaattajaa. Enkeleistä sanotaan, että ihminen voi havaita heidät millä tahansa aistilla, mutta heidät voidaan kokea selkeästi olentoina vain silloin, kun he tulevat meidän ajalliseen ja aineelliseen maailmaamme. Toisaalta enkelit kuuluvat meidän tavallisen tietoisuutemme ulkopuolelle. Arkitietoisuudessa ihminen keskittyy aineelliseen, näkyvään maailmaan, ja on nykyään mieluummin tekemisissä pelkästään Maan yhteyteen kuuluvien voimien kanssa kuin henkiselle alueelle kuuluvien voimien kanssa. Maan voimat liittyvät vahvaan kemiaan, sähköön (sähkömagnetismiin) ja ydinvoimaan. Ihminen on alkanut viihtyä yhä paremmin digitekniikan aiheuttamissa värinöissä ja kokee ne yhä enemmän omikseen. Maan voimat luovat tietynlaisen tunteen vahvuudesta, jopa mahdista, josta kuitenkin puuttuu jotain oleellista, ellei maan ja ihmisen yläpuolisten, keventävien voimien anneta vaikuttaa elämänyhteyksissä.  

Nämä keventävät henkiset voimat ovat varsinaisia elämänvoimia. Osa voimista, joiden vaikutuspiirissä nykyihminen elää, alkaa olla sellaisia, että jopa enkelit pelkäävät liikkua niiden alueella. Tavallinen ihminen taas on useimmiten lähes naiivin tietämätön olemassaoloonsa vaikuttavista tekijöistä. 

Enkelimaailma voi vaikuttaa maan maailmassa vain ihmisten kautta eli vasta silloin, kun ihmiset tahtovat päästää enkelit yhteyteensä luomalla heihin tietoisen suhteen. Enkelimaailmaa voi lähestyä pohtimalla sen mahdollisia ilmenemismuotoja, luomalla heistä sisäisiä kuvia. Mikäli olen ymmärtänyt Byrneä oikein, on henkinen maailma täynnä työtä odottavia enkeleitä, jotka ihmisten pitäisi vain huomata kutsua elämäänsä. Enkelit toivoisivat saada työskennellä ihmisten kanssa. Ja tässä on ihmisellä valinnanvapaus; ihmisen vapaa tahto henkisen maailman suhteen. On ehdottomasti myös tervettä pitää puolensa ja ottaa vain niin monta askelta henkisen maailman suuntaan, kuin itse tuntee olevansa valmis ottamaan. Asioiden ajatteleminen ja oman ymmärryksen pohjalta toimiminen on ihmisen vastuulla. Harkinnalla pidetään ohjat käsissä, ja ne on myös pidettävä, koska ihminen on vastuussa maanpäällisestä elämästä.

Mutta todennäköisesti kuiva (abstrakti) ajattelumme saisi ainakin hieman lisää elämäntäyteisyyttä, lämpöä, valoa ja väriä, jos uskaltaisimme ottaa ajatteluumme edes mahdollisuuden yhteydestä omaan enkeliimme. Jokaisella on sellainen, ja jos tuntee yhdistävän langan katkenneen, solmitaan yhteys uudelleen tekemällä sovinto ensin itsensä, sitten enkelinsä kanssa. 

Joskus puuduttavan arkisen väsymyksen keskellä aikuiset voisivat kokeilla ajatella valoisalla lämmöllä omaa ja lastensa enkeleitä, puhutella heitä mielessään. Ja sitten katsoa, mitä tapahtuu. Enkeliä ei koskaan rukoilla; enkelin kanssa puhutaan, voidaan pyytää neuvoa tai apua. Vaikka enkeleitä ei näkisikään, voi enkelin läsnäolon kokea omassa olemuksessaan: lämpönä, valona, hetkellisenä huojennuksena tai jonakin muuna. Kyse on myös siitä, kokeeko läsnäolon turvallisena vai tunteeko epämukavuutta, ehkä pelkoakin. Osa aikamme monista selittämättömistä peloista tai jatkuvasta seuran tarpeesta saattaa johtua siitä, että emme tahdo uskaltaa kuunnella sisäisyyttämme. Ehkä sisäinen tila on jäänyt täysin kesannolle, hoitamatta. Sisäistä tilaa hoidetaan etsimällä päivittäin (lyhyitä) rauhallisia hetkiä. Ajan mukainen henkisyys voi ilmetä vain ihmisen tietoisesti hoidetussa sisäisyydessä.

 

Arkkienkelit

Arkkienkeli Mikael on mahtavin, voimakkain ja suvereenein kaikista arkkienkeleistä. Mikael tarkoittaa sitä, ’joka on kuin Jumala’.  Häntä sanotaan myös Kristuksen kasvoiksi. Elämme parhaillaan Mikaelin aikaa, joka alkoi 1800-luvun lopulla ja kestää yli 300 vuotta. Mikaelin aikakausi merkitsee ihmiselle suurinta vapauden aikaa. Mikaelin sanotaan olevan ainoa arkkienkeli, joka vielä uskoo ihmiseen; siihen että ihminen pystyy täyttämään tehtävänsä. Mikael tahtoo ihmisen olevan vapaa olento, joka käsitteillään ja ideoillaan käsittää myös sen, mikä häntä lähestyy henkisen maailman ilmiöissä. Mikael ei pakota eikä vaadi. Mutta hän odottaa, että ihminen tahtoo omasta vapaudestaan käsin toimia yhdessä henkisen maailman kanssa.

Arkkienkelin näkeminen tai kokeminen ei ole mitenkään tavanomainen tapahtuma. Mikael todellakin pystyy puristautumaan aineellisuuteen asti, siis tulemaan maan maailmaan. Mikaelin läsnäolon kokeminen on aivan erityinen tapahtuma, jonka tuntee vahvasti omassa olemuksessa. Tapahtuma saattaa koitua myös sairauden kaltaiseksi tilaksi silloin, jos kohtaamiseen ei ole ennalta valmistautunut. Henkisten olentojen, so. enkelien kohtaaminen  aikuisen tietoisuudella on jotain aivan muuta kuin lapsenomaiset mielikuvitusleikit tai uskonnollissävytteisten kuvakirjojen kuvat. Ja nykyään nämä kohtaamiset vaativat ihmiseltä aivan yhtä selkeää tietoisuutta, kuin minkä tahansa uuden ilmiön kohtaaminen. 

Enkelit vaikuttavat ajattelussamme, arkkienkelit tunne-elämässämme ja seuraavat olennot tahtoelämässämme eli teoissamme. Tai voisivat vaikuttaa. Nyky-ihmiset usein ihmettelevät omia ajatuksiaan, niin kuin tunteitaankin, jotka ajoittain tuntuvat vievän mennessään sekä outoja, usein itsellekin hämmentävinä näyttäytyviä tekojaan. Vaikuttaa siltä kuin ihminen alkaisi olla yhä suurempi arvoitus myös itselleen. Yhä useammin ihminen lähes pelkää itseään, ja omaa elämäänsä. – Ja kuitenkin ihmisten olisi kokemuksellisesti pikkuhiljaa  opittava erottamaan aidosta henkisyydestä varsinaisesti vain maan yhteyteen kuuluvat voimat. Siis ne, joita tarvitaan tavallisessa arjessa nyky-yhteiskunnassa, mutta joita käytetään myös enenevässä määrin ihmisten manipulointiin. Tarkoitan tässä muun muassa erilaisia tekniikan suomia mahdollisuuksia vallankäytön välineenä.

Henkinen ihmisessä tahtoo tulla nähdyksi, hyväksytyksi. Se vaatii saada kasvaa, tulla hoidetuksi. Ellei ihminen ymmärrä omaa olemustaan, saattaa kasvunpaikka mennä ohi. Oman näkymättömän olemuksen ohittaminen, mitätöiminen ja hylkääminen on sairaus, joka ei parane kemiallisilla lääkkeillä. Eheytymiseen tarvitaan tietoa, jota on uskallettava avoimesti etsiä avaamalla keskustelu itsensä ja omien kasvun mahdollisuuksiensa kanssa. Henkisen osan huomioimisessa tarvitsemme yhteisöllisyyttä ja vuodenkierron juhla-aikojen taustojen ymmärtämistä sosiaalisten suhteiden uudelleen solmimiseksi. Henkinen kasvu tapahtuu terveemmällä tavalla vuodenkierron sosiaalisissa tapahtumissa kuin satunnaisissa yhteyksissä. Uuden ajan henkisyys on tarkoitettu koettavaksi suhteessa muihin ihmisiin, työhön ja luontoon.

Yhteistyö enkelien kanssa tapahtuu aina ihmisen vapaasta tahdosta. Nykyään sen pitää tapahtua jo täydessä tietoisuudessa valveilla ollessa eli kyseeseen ei voi tulla hämärä, unimainen tietoisuudentila tai unitila. Euforinen onnellisuushakuisuus tai yltiöpositiivisuus on myös jotain muuta kuin mitä tässä tarkoitetaan. Joskus Mikael kysyy asioita. Hän kysyy, koska henkinen maailma tahtoo tietää, mitä ihmisten maailmassa tapahtuu. Tämän tiedon henkinen maailma voi saada vain ihmisen kautta. Mikael myös kysyy, pelkääkö keskustelukumppani, varmistaakseen, että ihminen kestää kokemuksensa, ja että hän pystyy kantamaan sen, minkä on saanut tai tulee saamaan tietoonsa. Mikael saattaa myös näyttää ihmiselle tulevia tapahtumia ja kohtaloita, jotka saavat hengen salpautumaan ja kyyneleet valumaan. Kyyneleet eivät koskaan vuoda kokijan vuoksi, itsesäälistä, vaan maailman ja ihmisten vuoksi puhtaasta myötätunnosta.

Rohkeimmillaan vuorovaikutus on silloin, kun Mikael lukee tiedot suoraan ihmisen olemuksesta. Se tapahtuu ihmisen luvalla. Tällaisessa tilanteessa ihminen asettuu täysin pelotta ikään kuin puntariin, luettavaksi munaskuita myöten, mikä tarkoittaa myös omien motiivien ja päämäärien asettamista tarkasteltaviksi, tutkittavaksi täydellä vakavuudella. Selkeään ajatteluun kuuluu myös pyrkimys aitoon eettisyyteen ja kyky tarkastella objektiivisesti omia motiivejaankin. Ja oikeastaan ilman henkisen maailman lakien huomioon ottamista ei voida päästä aitoon, todenmukaiseen eettisyyteen. Jotta arkkienkelin läsnäolon kestäisi omassa olemuksessaan, pitää ihmisen hoitaa tätä suhdetta tekemällä arjestaan mahdollisimman tavallinen ja pyrkiä säännöllisiin elämäntapoihin. Tietoisessa suhteessa ihminen voi tulla vapaasti henkisen maailman yhteyteen menettämättä kykyään ajatella, tuntea ja toimia terveesti maan maailmassa.

Mikäli ihminen tahtoo harjoittelemalla etsiä henkistä tietä, pitää silloin aluksi pohtia omaa elämäntilannetta ja omasta arjesta käsin löytää esim yksi hetki päivässä, jolloin ajattelee enkeliään tai lukee aiheesta jotakin, tutustuu sellaisten ihmisten ajatuksiin, jotka jo tuntevat tien. Henkinen tai hengellinen tie on hidas, sillä se on kokonaisen tulevaisuuden mittainen. Ja nykyään sitä kuljetaan keskellä ominta arkipäivää. Se on jatkuvaa vapaaehtoista arjessa harjoittelemista; etsimistä, löytämistä ja erehtymistäkin. Mutta myös luottamusta siihen, että erehdykset ovat oikaistavissa. Itseasiassa erehtyminen on toisinaan hyvin nopea tapa oppia. 

 

Vuodenkierrosta lyhyesti

Vuodenkierrossa Mikaelin päivä on syksyllä, syyskuun 29. päivänä. Syksyllä tehdään päätöksiä uuden aloittamisesta: opiskelusta, uusista harrastuksista, mahdollisesti uudesta työpaikasta jne. Uuden aloittaminen on aina haasteellista. Vuoden juhla-ajat voivat rakentua valoisiksi merkkipaaluiksi silloin kun ymmärtää niiden henkisen perustan. Tämä ymmärrys auttaa luomaan niihin suhteen, ja silloin ne toimivat voimaannuttavina, toivottavasti myös sosiaalisina tapahtumina.

Kesän valon ja lomailun jälkeen uuden syksyn päätöksien kanssa kulkeminen läpi marraskuisen loskan ja pimeyden kohti joulun valoa ja arkkienkeli Rafaelin aikaa, on oma matkansa. Joulun pehmeässä pimeydessä syntyy valo joka vuosi uudelleen. Loppiaisesta alkaa matka kohti pääsiäistä, rupeama talven pimeydestä kohti ylösnousemuksen juhlaa, kevään valoa. Pääsiäisestä kuljetaan läpi taivaaseen astumisen ja helluntain juhlan arkkienkeli Gabrielin kanssa. Hän saattelee ihmistä kohti keskikesän juhlaa, ja arkkienkeli Urielia. Juhannuksen ja keskikesän valossa Uriel tutkii koko kierroksen ja saattelee meitä kohti syksyistä sadonkorjuun juhlaa, ja Mikaelia.

Elokuussa, kesäloman jälkeen, asetumme uusien tehtävien, uuden ihmisyyttä vahvistavan vuodenkierron alkuun. Loman jälkeinen haaste voi olla myös se, että on taas jaksettava seuraava vuosi samojen ihmisten kanssa tutussa työpaikassa, vaikka mieli tekisi maailman turuille. Ihmisen tehtävä on ottaa vastaan arjen työt, sillä henkisyys toteutuu oivallisesti myös tavallisessa työssä. Ihmisen on oltava mukana elämässä, mutta tiettyinä hetkinä on luvallista ja suotavaa nostaa esiin se voima, mikä itseä elämässä kantaa. 

Todellinen rohkeus liittyy aina puhtaisiin omantunnon tekoihin. Mitä rohkeammasta teosta on kysymys, sitä suuremman vastuksen läpi on kuljettava, että teko konkretisoituisi maan maailmassa. Tässä voi olla kyse myös jonkin vanhan muuntamisesta uuteen muotoon. Mikaeliset, rohkeat teot vaativat ihmiseltä uskoa ja luottamusta päämäärän saavuttamiseen. Rohkeutta on avautua sisimmässään myönteisimmälle ja eniten tulevaisuuteen päin avoinna olevalle vaihtoehdolle. Sillä hetkellä kun on valinnut vaihtoehdoista myönteisimmän, voi tuntea, kuinka joku tulee ja vahvistaa päätöksen. Se on Mikael. Hän tulee tulee ja painaa muut vaihtoehdot jalkojensa alle, maan rakoon. Mikaelin tunnistaminen tälläisena hetkenä vahvistaa ihmistä, ja auttaa pysymään tehdyssä päätöksessä, pitää sen horjumattomana. Mikaelin lahja tahtovalle ihmiselle on järkkymätön itseluottamus ja kyky tarttua tehtäviinsä. 

 

Lopuksi

Mikaelin aikakaudet ovat aina ihmisen vapauden aikaa. Mikael sallii ehdottoman vapauden. Tänä vapauden aikana ihmiselle asetetaan kysymyksiä tulevaisuuden suhteen. Ja näihin tulevaisuuden tehtäviin olisi ihmisen osattava tarttua. Sillä mikään ei jatku loputtomiin. Mikaelin jälkeen ajanhengeksi tulee Orifiel, Saturnuksen tuima arkkienkeli, jonka sanotaan menettäneen täydellisesti luottamuksensa ihmisiin; siihen että ihmiset pystyisivät täyttämään lupauksensa maan maailman, henkisen maailman ja oman kehityksensä suhteen.

On täysin ihmisen omassa vapaudessa nousta alennustilasta ja alkaa toimia maailmassa, ottaa ihmiselle kuuluva tehtävä vastaan. Henkinen maailma auttaa ihmistä silloin, kun ihminen uskaltaa seisoa henkisen maailman edessä sellaisena kuin on. Rukoukset tai paatokselliset kysymykset siitä, miksi Jumala sallii pahan maan päällä, ovat turhia niin kauan kuin ihminen välttelee omaa vastuutaan. Ihmisten on tehtävä oma osuutensa, sillä ihminen on se jumaluuden vapaa osa, joka voi hoitaa osuutensa tai olla hoitamatta. Ja viimeksi mainitussa tapauksessa muodostua tulevien maailmojen (materialistiseksi) riippakiveksi.

Kansojen enkelit ovat mahtavia ja ankaria. He ovat joutuneet tekemään paljon työtä, koska ihmiset ovat eläneet maan päällä omien mielihalujensa mukaan sen sijaan, että olisivat avanneet ovensa yhteistyölle. Kun sitoudumme omasta vapaudestamme käsin täyttämään lupauksemme ihmiseksi kasvamisesta, mikä on aina myös kasvua henkisen yhteydessä, löydämme ulos oman sydämemme sopukoista ja samalla aidon yhteyden toisiimme.

Henkisen maailman tajuaminen on vasta alku uudelle kehitykselle. Tie tulevaisuuteen on kuljettava muiden ihmisten, perheensä ja lähimmäistensä kanssa keskellä tavallista arkipäivää, ratkaistava eteen tulevat ongelmat parhaalla mahdollisella tavalla. Ihmisen on mahdollista löytää yhteistyön voima, sekä yhteisönsä että henkisen maailman suuntaan. Kun suostumme ottamaan vastaan tehtävämme ja toimimaan oman kohtalomme mukaisesti sekä yksilöinä että yhteisönä, saamme voimamme takaisin ja kykenemme ajan hengen mukaiseen yhteistyöhön.

Myös henkisen maailman suhteen voidaan kysyä, millaisen perinnön jätämme meidän jälkeen tuleville, niin kuin tavallisesti kysytään maailman tilanteen ja luonnon suhteen. Eli lillummeko tappavissa materialistissa ideoissa, jotka vierottavat ihmiset todellisesta elämästä lopullisesti vai alammeko viimeinkin toimia yhdessä paremman tulevaisuuden puolesta ihmisyyden parhaimmista ideaaleista käsin. Ehkä on sama, huolehtiiko hyvin maasta ja luonnosta, vaaliiko ihmisyyden korkeita ihanteita vai täyttääkö antamansa lupaukset; kaikki nämä auttavat maailmaa paranemaan, ja ihmistä eheytymään.                                        <?xml:namespace prefix = o />