Luomisen arvoitus
Joulukuun puolivälissä erään luonnontieteellisen facebook ryhmän julkaisuissa herätti kiinnostukseni yksittäisen henkilön näkemys siitä, kuinka maailma luotiin kuudessa päivässä. Aihe lienee ilmeisen kiehtova aina uudelleen. Mainitussa julkaisussa päivät 1 – 4 oli kuvattu tarkemmin. Ajatusleikin mukaan ensimmäisenä päivänä luotiin jo kaikki materia, kuten vesimolekyylit, energia ja tila. Kaikki alkoi mustassa aukossa. Viidennen ja kuudennen päivän kohdalla mainittiin, että ’God makes the animals and man’.
<?xml:namespace prefix = o />
Aiheesta inspiroituneena tässä vielä muutama ajatus:
Alkukielisessä (heprea) luomiskertomuksen tekstissä puhutaan nimenomaan Maan luomisesta, tämän perustan, jolla me ihmiset nyt kävelemme. Eikä siis tarkoiteta maailmankaikkeutta.
Luomiskertomuksesta on hyvin vähän syvällisiä näkemyksiä edes teologian parissa; eräs teologi pitää luomiskertomusta sopivana alkuna Raamatulle. Luomiskertomuksen katsotaan sisältyvän maailman myyttiseen perintöön, kantavan kuvallisessa muodossa jonkinlaisia kaikuja maailman alusta. Raamattuun se on kulkeutunut Kaksoisvirran maan kertomusperinteestä.
Tässä tekstissä tarkoitan nimenomaan ensimmäistä luomiskertomusta, joka on Mooseksen 1. kirjan alussa.
Ensimmäisen päivän sanat ovat: tulkoon valkeus. (Uusimmissa käännöksissä valo.) Toisena päivänä luodaan vedet, kolmantena päivänä tulee kuiva (maa) näkyviin, ja luodaan siementä tekevät kasvit ja puut. Neljäntenä päivänä mahdollistuu ajan mittaaminen, kun luodaan taivaan valot. Luomispäiviä ajatellaan myös aiooneina, ajanjaksoina.
Luomistapahtumaa voi liikutella mielessään ajattelemalla sitä päinvastaisessa järjestyksessä; menemällä lopusta alkuun. Silloin Maan päältä poistetaan ensin ihmiset (ja samalla kaikki ihmisen luomistyöt; rakennukset, autot ja kaikki keksinnöt ja koneet).
Ja voi vain alkaa ihmetellä, kuinka ihminen kykenee ymmärtämään alun tapahtumia, mikäli ajatusharjoituksessa joutuu ensimmäisenä pois Maan kamaralta. Minkälaista ajattelua tarvitaankaan tähän kertomukseen, sen ymmärtämiseen. Sitä voi vain kysyä. Toisessa vaiheessa poistetaan eläimet meristä, maasta ja ilmasta. Tällöin Maan päällä ei liiku enää ketään. Kasvit edustavat elämää maan päällä.
Minkälaisella ajattelulla tavoitetaan neljäs päivä, jolloin luodaan aurinko, kuu ja tähdet eli valot maan ulkopuolelle, mistä käsin ne valaisevat maata. Tämä rakenne mahdollistaa ajan mittaamisen. Neljännessä päivässä ajattelijalla on mahdollisuus valita, tarkasteleeko tapahtumia joltakin taivaankappaleelta Maan ulkopuolelta, vai pysytteleekö tarkastelussaan Maan päällä.
Kolmannesta päivästä ensimmäiseen päivään ollaan selvemmin Maan yhteydessä, siis tekemisessä elementaarisen Maan kanssa. Toisessa päivässä vallitsee veden elementaarisuus, yläpuoliset ja alapuoliset vedet. Näiden välissä on taivaankansi. Tunnusteltaviksi tulevat veden elementaariset laadut. Ja ensimmäisessä päivässä valon laadullisuus, jonka täytyy olla erilaista kuin se valo, jonka nyt auringon valona tunnemme.
Aivan alussa, ennen ensimmäistä päivää, on pimeä kaaos (epäjärjestyksessä oleva elementaarisuus), jonka yllä Jumalan henki liikkui sitä hautoen. Kaaos alkaa järjestyä Sanan avulla (Logos).
Että yleensä voisi liikkua ajatuksissaan taikka liikuttaa ajatuksiaan ensimmäisissä luomispäivissä, tarvitaan avuksi jonkinlaista kokemuksellista ymmärrystä elementeistä, ja elementaarisuudesta. Ne ovat tiettyjä laadullisuuksia, Maahan, ihmiseen ja maan päälliseen elämään liittyviä perusilmiöitä, jotka voidaan edelleenkin havaita, ja jotka läpäisevät toisensa. Maan elementaariset vaiheet, ja niiden tavoittaminen ajattelulla edes osittain, on vaikeaa. Useimmiten ajattelussa siirrytään liian nopeasti selittämään Jumalan ajatuskulkuja, vaikka oleellisempaa olisi ymmärtää ihmistä, ihmisen kehitystä. Ihmisen luominen ja kehittyminen tapahtuu Maan yhteydessä. Jumalan vuoro tulee sitten, kun ihminen löytää oman paikkansa tässä luomistyön kokonaisuudessa. Siis tulee sitten, kun on tullakseen. Uskoisin näin.
Luomistapahtumaa voidaan tuskin rekonstruoida uudelleen, mutta luonnon ja ihmisen ymmärtämiseen tarvitaan ajattelun liikkuvuutta, ja saadakseen ajattelunsa liikkeeseen, virtaamaan, pitää ajattelua harjoitella elävien asioiden yhteydessä, antaa ajatusten liikkua maailman elävän puolen yhteydessä, ja myös liikutella omassa ajattelussa prosesseja, joissa virtaa elämä. Kun ajattelussa pysyttäydytään pelkän materian yhteydessä eikä oteta luonnon elävää osaa mukaan, päädytään kuolleisiin ajatuskuoriin. Ihminen päätyy elämään konemaisessa pseudomaailmassa. Nykyisen luonnontieteen taipumuksena on jähmettää maailma hyvin järjestetyksi rautalankamalliksi. Elävä luonto ei siihen suostu, ja nykyiset jähmeän ajattelun luomat mallit näkyvät ympäristössä hyvin, ja erittäin hyvin luonnon kärsimyksessä.
Ajattelemalla elementaarisuutta ja työskentelemällä luomistapahtumaa, on mahdollista päästä aavistukseen siitä kreikkalaisten filosofien ehjästä ja kokonaisesta maailmankuvasta, jonka he olivat tavoittaneet ja luoneet oman ajattelunsa (by real headwork) avulla. Ajattelullaan ihminen ylittää pelkän itsensä. Elävällä ja todellisuuden mukaisella ajattelulla tavoitetaan kokonaisuuksia ja tullaan eheisiin päätelmiin. Sellaisia tapaa harvoin nykytutkimuksessa. Pyrkimys totuudellisuuteen on ihmisyyteen oleellisesti liittyvä perusasia.