Pohjakosketus

Ei vaan voi olla tottakaan…

Niin sitä taas tuli sellaista elämänpostia ettei tässä ole taas järkeä. Miten tämä voi olla mahdollistakaan?

Olen taas syvässä kuopassa kasvavan laskupinon peittämänä ja edelleenkään ei ole edes vuokraa saanut maksettua…NIIMPÄ tässä vaiheessa kuuta ei ole tietoakaan milloin seuraavan kerran saan rahaa. Ikävää julkisesti myöntää tälläinen asia mutta kelle muulle siitä purkautuisi… Töitä teen silloin kun niitä vain saan.

Voin kertoa et tunnin ja ylikin vievien työmatkojen (suuntaansa) jälkeen kun olet paiskinut töitä sen 8h (fyysistä ja henkistä työtä). Sohva on enemmän kuin kutsuva.

Joskus tuiskussa julkisesta kulkuvälineestä toiseen juostessani (tai siihen kolmanteen) mietin et kyllä se kutsumusammatti on aikamoinen motivaattori. Teen työtä vielä alle normaalin palkkani (Eli en edes nirsoile.) Mutta se ei vain tuo sitä leipää pöytään eikä edes sähköä taloon….Miten siis selviän taas tästä kuukaudesta ja sitten seuraavaan :/ Eli tee työtä kuin hullu, herää todellakin ennen auringon nousua ja palaa todellakin auringon laskiessa. Ei siltikään se näy missään! Laskupino se siellä ovella tervehtii ja vilkuttelee, että täällä ollaan vieläkin…

Olen huomannut katkeroituneeni.

Ennen minulle oli ok pakolaisten ottaminen maahan. Hädässä ja kuolemanpelossa ei kenenkään pidä elää. EI VARSINKAAN LASTEN JA HEIDÄN ÄITIENSÄ eikä isiensä. Mutta kun nykyään sieltä lampsiikin näitä *nuoria*poikia *olemme kyllä alle 18-vuotiaita* parrakaita ehkäpä niitä terroristienalkuja. Annetaan kaikki, autetaan kaikessa ja katsotaan sinisilmin että ne varmasti pärjää. Oma kansamme sitten kituuttaa entistä enemmän. Tulee YT:t tulee sitä sun tätä…liikaa työvoimakuluja sanoovat päälle.Juu kyllä…Uskotaan! Ne tulevaisuuden toivot, nuoret miekkoset uusien luuriensa kanssa ottavat mutta jättävät palauttamatta. Harvassa on, voin vaikka vannoa. On ne jotka oikeasti tulevaisuudessa haluavat meille antaa takaisin sen mitä nyt saavat.

Tiedän tiedän…kumiveneillä sieltä tänne ynnä muut vaarat. Mutta se ei vain poista sitä ettei meillä ole omillekkaan. Kuinka paljon onkaan heitä jotka kulkevat kaduilla, nukkuvat junissa jos sinne pääsevät edes.ja loppuajan koittavat vain selviytyä hengissä. Miettien saisiko seuraavana päivänä edes lämmintä ruokaa. Päihteet tottakai on joillakin syy siihen katuelämään, mutta emmehän me avuntarvitsijoita hylkää emmehän? Asiasta tulen varmaan jauhamaan lisää….enkä tahdo yleistää tai olla ilkeä. Jotkut asiat vain voisivat olla niin paljon paremmin meidän maassa jos oltaisiin joskus hiukan itsekkäämpiä. Laitettaisiin omat voimavaramme kuntoon ja autamme mitä voimme. Eikä näin…..

Edelleen…Millä maksan elämisen?