Niiskuneiti isommassa neidissä…

Eilen vielä vedin sinkkiä, vitamiinenja ja kaikenmaailman Niksipirkka keinoja ulkoisesti sisäisesti ja päälleen seisoen. Työpäivä meni vielä tosiaan päällään seisten varoen ÄtsiYtä syötettävien ruokaan. Olo oli aika karmea, kun kello löi kolme ja kotiin lähtö töistä koitti. Yleensä vältyn aika hyvin neidon pöpöiltä vaikka pussailtaisiin kuinka *märkiä* pusuja. No annan itselleni luvan olla huono työkaveri ja levätä. On sitä joskus tullut aika kaamessa kunnossa töihin lähdettyä ja siellä todettua et oli virhe.

Miksi pidän itseäni sitten huonona työkaverina jos en mene sairaana töihin.

Syyllisyys siitä, että tiedän tasantarkkaan kuinka siellä mennään sitten aamu tukkaputkella jos yksikin puuttuu. Sitten jos niitä aamuvuoropoistumia on enemmän kuin se niin….Luojalle kiitos jos siitä selviää. Eli siksi syyllisyys….

Joku ajattelee nyt et eikö se ole toisten ajattelemista ja varsinkin niiden asukkaiden ajattelemista etten mene pärskimään heidän ruokiinsa. Ei…hoitaja varsinkin tässä tilanteessa oleva pelkää varmasti ettei töitä enää tule jos olet yhtään sairaslomalla…Mennään vaikka käsipaketissa tai sydän riekaleina töihin ettei vain töitä menetetä. Monesti on itsekin vedetty särkylääkeyliannos et pärjäis edes sen päivän vielä töissä.

JEE on kivaa olla ylitunnollinen.

Eilen oli kyllä odotuksien mukaan ihanaa olla elossa työpäivä. Vaikka olo ei ollut mitä parhain alkavan niiskuneidin oireiden takia. Oli ihanaa kun sain niin asukkaat kuin kollegat hymyilemään. Tai että ne vielä muistaa MiNUT! Siellä tunnen (vielä) kuuluvani joukkoon vaikka aktiivihenkilökunnassa en enää olekkaan.

Mitähän se on sitten tulevaisuudessa?

Ihmiset joutuu 20-vuoden jälkeenkin vaihtamaan työpaikkaansa, että saadaan *valittajat* pois riveistä ja käskyläiset tilalle. Niin se vain on tuolla mennyt… Harmillista.

En enää sitten kohta voi sanoa kuuluvani kalustoon…nyt siltä vielä tuntuu hämärästi.

Joku välittää minusta…