Mentäisiin taas…

Romahdus kasvattaa

Olen aika pohtivainen luonteenpiirre ja yritän löytää kaikesta aina jotain positiivista. Kaikki paha kasvattaa, sen olen todennut vuosien mittaan turhan monesti.

Fakta on se minkä viime postaus kertoikin.

Kuinka kauan jaksan tätä pahaa? Kuinka kauan jaksan aina nousta pohjalta? Kuinka monesti ostan uudet huonekalut tyhjään asuntoon? Kuinka monesti opettelen kaiken uudestaan toisesta?

Nyt toivottavasti tämä tilanne ei nyt ollut niin lopullista. Kaikki hyvin murtuneessa maassa joka rupesi murenemaan jalkojeni alta. Tuntui, että nostan kädet ilmaan ja luovutan. Antaa tulla elämä, täällä ollaan!

Ulkopuoliset vaikuttimet syö minua pala palalta. Joudun taistelemaan rahasta koko ajan. Kelalta odottelen edelleen tämän kuun päätöstä ja jääkapissa olisi vain valoa halvalla margariinilla höystettynä.Eihän minulla mitään väliä vaan rakkaalla neidolla. Jostain olen tämän vkon aikana ruoat meille taikonut. Pakastimen voisi nyt sulattaa…Kaikki on hyödynnetty.

Tämä jos mikä vie multa voimat. Kuulostaa *tyhmältä* miksi valitan ja valitan samasta. Mutta enpä voi muutakaan tehdä. Tämä on läsnä joka päivä.

Ps. Jotain positiivistakin tapahtui viime aikoina. Uskalsin ottaa luurin kouraan ja painella ulkomuistista tutun numeron. Soitin menetetylle ystävälle vaikka se vaatikin paljon rohkaistumista. Saatiin puhuttua asioista miksi olemme tässä tilanteessa ja kerroin rohkeasti heitä kaipaavani… Menetetyn ystäväni vastaanotto oli lämmin ja rohkaiseva. KYLLÄ ME NAISET TÄSTÄ SELVITÄÄN!!!!