Ensihuokaus

No nyt tämä on oikeasti tehty.

Ja kyllä helpottaa.

Olen aloittanut uuden asian elämässäni! Oman uuden asian!

Ja se uudentuoksuinen asia on tämä blogi.

Tuntuu, että nyt minulla paikka johon voin  mammahöyryissäni purkaa tuntojani ja pohtia vanhoja.

(Kuinkahan monta kertaa jo olen epävarmuuksissani poistanut tästä tekstistä ”sopimattomia” asioita. Mikä siinä on ettei voi vain antaa ajatuksen lentää. Tämä on minun lentomatkani omassa elämässäni. Miksi taas välitän mitä ne muut ajattelee. )

 

En ole täydellinen ja minun pitäisi pystyä antaa periksi ja näyttää se.

 

Tarkoitukseni ei ole puhua pelkästään vauvaperheen arjesta, mutta lipsautteluja ei lasketa. Voisin ehkä yrittää rajoittaa sen yhteen tämän hetken polttavaan puheenaiheeseen kerrallaan.

Tämän hetken vauvajuttumme on: Vauvamme ei enää halua nukahtaa itsenäisesti. Kuinka tästä muutoksesta sitten selviämme? Kuinka tämän mamman selkä tulee kestämään? Ja löydämmekö uudestaan kaikkia miellyttävän unenetsimistavan?