Kuinka toinen ihminen voi toisen ihmisen tuhota muutamalla sanalla?

En saa taas mielestäni sitä puhelua.

Puhelua ihmiseltä jota ennen rakasti ja nyt lähinnä halveksin. Koitan aina löytää kaikesta jotain positiivista, mutta tästä en voi. En voi vaikka kuinka silottelisin sanojen kulmia hiomapaperilla. En voi vaikka leikkisin sinisilmäistä tyhmää.

Kuinka vanhempi voi edes harkita toisen vanhemman syjäyttämistä lapsensa elämästä? Silloin sen ymmärrän jos toinen on vaaraksi lapselle. Ymmärrän senkin jos toista ei vain kiinnosta…

Mutta viedä lapselta rakastava vanhempi.

Minä hänet kasvatin maailmalta suojassa 9kk rakastaen häntä ehdottomasti jo silloin. Minä rapsuttelin hänen kantapäätään vatsani läpi. Minä taputtelin häntä pepulle hellästi vatsani läpi hänen myllertäessään mukavaan asentoon.

Minä synnytin hänet, minä ruokin hänet ja minä SUOJELEN HÄNTÄ RAKKAUDELLANI.

Vaikka hän on jo aikamoinen ihmisen alku. Hän on silti minun tyttäreni. Hän on kaikkeni. Sitä ei kukaan saa minulta uhkailla edes vievänsä…uhkailla vain siksi, että itsellään on vissiin huono kausi menossa. Miksi maailman kauneinta asiaa käytetään julmiin lauseisiin.

Milloin tämä taistelu voisi loppua?

Eikö vain voisi mennä kuten tähänkin saakka. Eikö voisi antaa lapsen olla? Eikö hän ole jo saanut tarpeeksi kärsiä meidän aikuisten takia? Pitääkö aina sotkea se minkä olemme luoneet. TURVALLISEN TASAPAINOISEN ELÄMÄN???