Aurinko laskee todella selkäni taa. En vaan kohta enää nää sitä tältä risukolta. Tällä hetkellä mieleni on aivan yhtä musta kuin vaatteeni. Tällä hetkellä neito on se ainoa valonpilkahdus josta pitäisi tajuta imeä sitä energiaa jonka avulla jaksan viikon erossa hänestä. Sain töitä vakituisesti. Sen pitäisi olla iloinen asia. Ja se on. Se on toisella […]

En saa taas mielestäni sitä puhelua. Puhelua ihmiseltä jota ennen rakasti ja nyt lähinnä halveksin. Koitan aina löytää kaikesta jotain positiivista, mutta tästä en voi. En voi vaikka kuinka silottelisin sanojen kulmia hiomapaperilla. En voi vaikka leikkisin sinisilmäistä tyhmää. Kuinka vanhempi voi edes harkita toisen vanhemman syjäyttämistä lapsensa elämästä? Silloin sen ymmärrän jos toinen on […]

…Tällä hetkellä: – Milloin uhkaukset toteutuu, toteutuuko? -Kolmenkympin toisella puolella elämistä. -Perjantaista haastattelua….Maanantaista haastattelua!!! – Saanko olla onnellinen…edes pienen hetken ilman huolia? -Saanko? Odotan… – Lapseni olevan onnellinen LAPSI. Ei lapsi aikuisten huolilla. – Että nään sen toisen rakkaan pian. -Työhaastatteluja!!! -Miltä tuntuu olla…30-vuotias? KRIISI!

Taas se alkoi Olin juuri ystävien kanssa PÄIVÄLLÄ juhlistamassa nepalilaisen ruoan merkeissä heidän plussaansa. Kävelimme mäkeä ylös ja vastaan tuli lapseni isä kaljakassi kilisten ja silmät tutkalla. Samantien puhelimeni alkoi soimaan ja alkoi huutaminen. Missä lapsi?Kenen kanssa? Sä menetät sun lapses se on varma! (Hän puhuu aina *tapaamisoikeudesta* vaikka olemme lapsemme suhteen yhteishuoltajia, mutta hän […]

Viime viikko toi mukanaan aurinkoa synkkään elämäni huoneistoon. Sain vihdoin asioita järjestymään, asiat järjestyivät ja järjestetyt asiat järjestyivät. Päällimmäisenä kyllä viimeinen puhelu eiliseltä jäi sydäntä lämmittävästi mieleeni. Ystäväpariskunta (Juurikin se kiireinen opiskelija) on pitkän odotuksen, yrittämisen ja raskaustestien suurkuluttamisen jälkeen PLUSSAN puolella <3 Elämä sä välität sittenkin! Tottakai aina pelko on heillä ja heidän puolestaan […]

Romahdus kasvattaa Olen aika pohtivainen luonteenpiirre ja yritän löytää kaikesta aina jotain positiivista. Kaikki paha kasvattaa, sen olen todennut vuosien mittaan turhan monesti. Fakta on se minkä viime postaus kertoikin. Kuinka kauan jaksan tätä pahaa? Kuinka kauan jaksan aina nousta pohjalta? Kuinka monesti ostan uudet huonekalut tyhjään asuntoon? Kuinka monesti opettelen kaiken uudestaan toisesta? Nyt […]

Voiko ihmisellä mennä kaikki hajalle kerralla? Nyt on kyse parisuhteesta, arkielämästä ja huolesta/murheesta. Kuinka ihminen voi tehdä itselleen asiat näin vaikeaksi vai johtuuko se vain ulkopuolisista vaikuttimista? Miksi ei vain jatka sitä sileää tietä minkä sai rakennettua?

Eilisen kirjoittelun jälkeen sain taas byrokratian hampaasta. Kuten aiemmin kirjoitin huolista liittyen vuokramaksuun ja ruokarahaan liittyen. Asiathan menivät ihan puihin jo silloin ja meni sit lopulta taas eilen. Varmaan lehdistä ja muista medioista lukeneena voitte todeta KELAN aiheuttaman tuskan ihmisille. Olen siis yksi heistä ja vielä jatkuu sama taisto. Sainhan minä vuokrani maksettua (Maksoin hätäpäissäni […]

Jatkan eilen aloittamaani, koska yksinkertaisesti ajatus katkesi kesken. Olen huomannut itsestäni sen, että sosiaalinen elämäni on viimevuosina tapahtunut töissäolevien ihanien kanssa ja kautta. Töissä jotenkin minusta kuoritutuu esiin sellainen höppänä, kuin oikeasti olen ja olen ollut. Jotenkin kotiin lähtiessä on vain hykerryttävä olo. Työkavereistani on tullut minulle todella tärkeitä. Vaikka teenkin keikkatöitä enää kys.paikkaan. Aina […]

…Oli meinaan ihana saada äidiltä yllätyspaketteja =) Piristää kummasti semmoiset pienet juttuset. Laatikoista availtiin neidon kanssa sellainen kasa vaatetta prinsessalle ettei haittaa vaikka vaihtokassissa ei aina tarpeeksi mieleistä ylle laitettavaa olisikaan. Niin meillä on tosiaan vaihtokassiperiaate. Säästämme vaatekuluissa ettei tarvitse kummassakin kodissa olla omia vaatekasoja. Kyllä joskus sitä mielessään sadattelee kun raahailee noita pitkin kyliä […]