Uusi vko pienoisen (ison)tyttelin kanssa käynnistynyt. Tänään poikkeuksellisesti jouduin turvautumaan päiväkodin palveluihin vaikka töihin en menekkään. (Tuntuu taas niin itsekkäältä, mutta en minä lasta sellaiselle lääkärikäynnille voi viedä). Sen huomaa, kun elämääni ei täällä kuulu auttavia käsiä. Joudun pienenkin lääkärikäynnin vuoksi varaamaan neidolle hoitopaikan. Toisaalta olen pärjännyt näin jo pitkään, mutta joskus kovassa kuumeessa ollen […]

Se on se syyllisyyden päivä. Se on surun päivä. Toisaalta kun katsoo sitä pientä ihmistä jolle tämä on jo aivan normaalia. Ja tietää sen ikävän toisen luo. Työntää mielestään ehkä hiukan pois jo oman itsekkyyden. En minä toista voi omistaa. Siellä on vastassa toinen vanhempi joka rakastaa ja kaipaa tätä ihanaa ihan yhtälailla. Kaikilla ei […]

Eilen vielä vedin sinkkiä, vitamiinenja ja kaikenmaailman Niksipirkka keinoja ulkoisesti sisäisesti ja päälleen seisoen. Työpäivä meni vielä tosiaan päällään seisten varoen ÄtsiYtä syötettävien ruokaan. Olo oli aika karmea, kun kello löi kolme ja kotiin lähtö töistä koitti. Yleensä vältyn aika hyvin neidon pöpöiltä vaikka pussailtaisiin kuinka *märkiä* pusuja. No annan itselleni luvan olla huono työkaveri […]

Nyt sitä taas mentäis kohta. Ihanaa mennä taas muruja moikkaa töihin. Niitä ihania suloisia elämää nähneitä kasvoja silittämään. Tuli odotettu soitto vanhasta työpaikasta jossa teen aina tarvittaessa keikkaa. Vaikka se taas tietää et sotken raha-asiat entisestään vastaanottamalla duunia. Mutta työ on yksi niistä asioista jotka pitää mut hengissä. Töissä tunnen muuttuvani siksi humoristiseksi hassutelijaksi. Töissä […]

Ei mitään uutta tänäkään aamuna. Ei sitä helpottavaa tietoa millä jaksaisin hymyillä. Tänäänhän on rakkauden päivä. Neito rakas onneksi on taas tapansa mukaan (vaikka kovasti niiskuneiti on vielä kylässä) äitinsä salainen voima. Sain rakkauspostia häneltä <3 Sydämiä sydämiä ja sydämiä… Suloista ja niin viatonta. Onneksi hän ei tiedä missä myrskyssä minun pääni onkaan sen äidillisen […]

Ei vaan voi olla tottakaan… Niin sitä taas tuli sellaista elämänpostia ettei tässä ole taas järkeä. Miten tämä voi olla mahdollistakaan? Olen taas syvässä kuopassa kasvavan laskupinon peittämänä ja edelleenkään ei ole edes vuokraa saanut maksettua…NIIMPÄ tässä vaiheessa kuuta ei ole tietoakaan milloin seuraavan kerran saan rahaa. Ikävää julkisesti myöntää tälläinen asia mutta kelle muulle […]

Niin se flunssa rantautui tähänkin taloon pienen neidon kiusaksi. Toisaalta mikäs sen mukavampaa (vielä) kun saa melkein koko päivän katsella ohjelmia (jotta malttaisi touhukas levätä). Yöpuku päällä tepsutella koko päivän. Tiedän ettei se kauan kestä ennen kuin sitten tylsistyttää ja kiukuttaa, kun koti alkaa tuntua pieneltä. (Niin äidistä kuin tyttärestä). Onneksi kuitenkin voi todeta, että […]

… on tapa saada prinsessa känkkäränkkä paremmalle päälle. Kuka olisi voinut minulle voinut sanoa noin tänään? Eilen illalla kohtasin taas joka kuukausittaisen mörön. RahaEiTuleriittämänäänMillään. Se kuukausittainen mörkö on jo tuttu kaveri jonka osaa odottaa saapuvaksi. Elämä työttömyyskassan varassa ei ole näin vuoden kokemuksen jälkeen mitään shampanjaa ja vaahtokarkkeja. Vaan vettä ja makaronia… Joskus sinisilmäisyydellä menetetyt […]

Paljon on aikaa siitä, kun tänne olen mitään kirjoitellut. Syitä on monia ja tekosyitä ollut vieläkin enemmän. Elämä on vain muuttanut niin paljon muotoaan. Ero, vuoroviikkovanhemmuus Uusia ihmisiä elämään, vanhoja pois ja monia menetetty tavalla tai toisella. Aivan erillainen elämä… Olen monesti miettinyt mikä tosielämän saippuaooppera on kuvattu minulta salaa minun elämästäni. Tuntuu että näin […]

…toinen tuhisee pinnasängyssänsä meidän huoneessa. Odottaa, että aamu tulee ja silittää aamuisen hymyn kasvoilleen. Kuinka uni on sotkenut hiukset niin hennot, mutta myöskin niin itsepäiset. Kiehkura on aivan kiemurallaan jonka sitten äiti sukii muotoonsa heti aamulla. Odottaa, että kohta saa taas leikkiä ihanilla leluilla. Ne tuntuvat joka päivä niin uusilta ja maistuukin ehkä paremmilta kuin […]