Kitkerää kahvia…siitä alkaa aamu tää.

Niin se flunssa rantautui tähänkin taloon pienen neidon kiusaksi.

Toisaalta mikäs sen mukavampaa (vielä) kun saa melkein koko päivän katsella ohjelmia (jotta malttaisi touhukas levätä). Yöpuku päällä tepsutella koko päivän. Tiedän ettei se kauan kestä ennen kuin sitten tylsistyttää ja kiukuttaa, kun koti alkaa tuntua pieneltä. (Niin äidistä kuin tyttärestä).

Onneksi kuitenkin voi todeta, että nykyään noi sairastelut on harvinaisia vaikka tarhaikäinen onkin. Tarhan aloittaessaan tuntui ettei viikkoakaan mennyt ilman jonkinlaista pöpöä mitä nyt ikinä siellä lapsien joukossa liikkuikaan. Mutta no nyt on vastutuskyky jo kasvanut roimasti siitä ajasta. (Siitä kiitos tuonne jonnekkin.)

Jossain vaiheessa menneisiin kipukohtiin palaten sain tästäkin syyn niskoilleni. Miksi lapsi on kokoajan kipeänä? Olet huono äiti…Pakkohan sun on jotain väärin tehdä…Tätä jatkui niin kauan kunnes toinen osapuoli tajusi, että kaipa se oikeasti päiväkodista voipi tulla. Tuntuihan se oikeasti ihan järkyttävältä, syyllistäminen siitä että sairastuttaisin oman lapseni tahallaan. Vain toisen osapuolen kiusaksi, eikö?

Onhan noita kaikennäköisiä syyllistyksiä tullut mutta palatkaamme niihin sitten aiheiden liipatessa lähemmäksi. Pitäähän sitä jotain säästellä tuleviin kirjoituksiinkin.

Tän päivän agenda on siis selvillä.

Valkoisia paperipalloja ympäri kämppää siivoten.

Mehujäätelöiden teko (jollain tavalla saisi toisen nauttimaan vitamiineista).

Ja paljon kosteita haleja…Ei tarvii varmaan tätä valoittaa enempää ;)