…Tällä hetkellä:
– Milloin uhkaukset toteutuu, toteutuuko?
-Kolmenkympin toisella puolella elämistä.
-Perjantaista haastattelua….Maanantaista haastattelua!!!
– Saanko olla onnellinen…edes pienen hetken ilman huolia?
-Saanko?
Odotan…
– Lapseni olevan onnellinen LAPSI. Ei lapsi aikuisten huolilla.
– Että nään sen toisen rakkaan pian.
-Työhaastatteluja!!!
-Miltä tuntuu olla…30-vuotias?
KRIISI!
Taas se alkoi
Olin juuri ystävien kanssa PÄIVÄLLÄ juhlistamassa nepalilaisen ruoan merkeissä heidän plussaansa.
Kävelimme mäkeä ylös ja vastaan tuli lapseni isä kaljakassi kilisten ja silmät tutkalla. Samantien puhelimeni alkoi soimaan ja alkoi huutaminen. Missä lapsi?Kenen kanssa? Sä menetät sun lapses se on varma! (Hän puhuu aina *tapaamisoikeudesta* vaikka olemme lapsemme suhteen yhteishuoltajia, mutta hän ei sitä ymmärrä…)
Tämä uhoaminen on vain jo niin nähty. Lapsella uhkailu, kun muuten ei enää mua voi hallita. Tämä on vain surullista ja niin tuttua. Onneksi lapsi ei tiedä taas isänsä suunnitelmista. Miten ihminen voi olla noin itsekeskeinen ja miten voi kuvitella, että hän voi vain päättää et lapsi on vain hänen.
Hänen mielestään lapsi ei voi viettää *mun vkolla* aikaa mumminsa kanssa, kun minä käyn aikuisten ruokahetkeä viettämässä 2h johon ei kuulu alkoholi? Olen siis maailman huonoin ajattelemattomin äiti, enkö vain? Ja se että äitini on ollut viime aikoina useasti luonani on hänestä jotenkin väärin? Fakta on se, että lapsiviikollani en useinkaan käy edes töissä. Vietämme neidon kanssa laatuaikaa ja nimenomaan normaaliarkea ilman suuria juhlallisuuksia. Me nautimme ajastamme ja jos välillä saan töitä täälläkin niin maltan luopua hänestä hetkeksi tarhatätien riemuksi. Minusta tuntuu silloin pahalta vaikka sehän se normiarkea on.
Sain syyllistystä siitäkin, kun olen (toivottavasti) saamassa töitä hki vakituisemmin. Hänen toiveissaan on, että jäisin sinne ja hän saisi automaattisesti neidon itselleen. Niinkö?
Olen vain niin shokissa taas tästä vihasta ja surusta.
Entä jos kukaan ei oikeasti nää tämän ihmisen *pinnan läpi* ja hänen uhkauksensa toteutuisi. Mitä se tekisi neidon mielelle? Hänen isänsä on jo nyt selittänyt (ALLE 5-vuotiaalle) miksi lähdin. Tietenkin hän sanoi sen niin, että *äiti ei halunnut olla MEIDÄN kanssa*….siinäpä sitten selität lapselle kauniisti, että isi ja äiti ei tule toimeen. Kun mieli huutaa, että isäsi on itsekäs, väkivaltainen ****.
Anteeksi…Olen vihainen risukasassa hetken aurinkoa nauttinut huono äiti.