Voiko ihmisellä mennä kaikki hajalle kerralla?
Nyt on kyse parisuhteesta, arkielämästä ja huolesta/murheesta.
Kuinka ihminen voi tehdä itselleen asiat näin vaikeaksi vai johtuuko se vain ulkopuolisista vaikuttimista?
Miksi ei vain jatka sitä sileää tietä minkä sai rakennettua?
Eilisen kirjoittelun jälkeen sain taas byrokratian hampaasta. Kuten aiemmin kirjoitin huolista liittyen vuokramaksuun ja ruokarahaan liittyen. Asiathan menivät ihan puihin jo silloin ja meni sit lopulta taas eilen.
Varmaan lehdistä ja muista medioista lukeneena voitte todeta KELAN aiheuttaman tuskan ihmisille. Olen siis yksi heistä ja vielä jatkuu sama taisto. Sainhan minä vuokrani maksettua (Maksoin hätäpäissäni jo päivärahoista kun ajattelin kelan maksavan alijäämän minun tililleni.) Eihän se sitten niin mennyt vaan se maksettiin vuokranantajan tilille. No ompa maaliskuun vuokrasta leijonan osa pois mutta ei se minulle ruokaa kaappiin tuo.
Olen siis tilateessa jossa TYÖN TEKO kannattaa eli EI.
Teen niitä keikkatöitä joista minua rangaistaan joka kuukausi ties millä lomakehelvetillä. Aina pitää olla soittelemassa, täyttelemässä ja mankumassa asioiden käsittelyn kiirellisyyttä. Tajuatteko, minulla on ehkä NÄLKÄ?
No eilen soittelin jo aamusta työttömyyskassaan ja kerroin että minulle on tehty laskelma koskien alijäämäsuorituksia, koska mitoitimme palkan tarkoituksella yli ettei tulisi takaisinperintää. (Näin jälkikäteen voisi viisas sanoa, että mitä laskitte) Mutta silloinkin olin tilanteessa missä vuokranmaksu olisi pitänyt tehdä aikoja sitten. Hätä on kova kun on tottunut hoitamaan raha-asiansa hyvin.
Aiemmin joka kuukausi tuleva palkka piti minut elämässä kiinni. Tiesin tasan tarkkaan miten tulee elää ja milloin maksan laskut. Nyt en todellakaan voi tietää. Ja se tekee minut oikeasti kohta hulluksi. Olen huomannut luovuttamisen merkkejä itsestäni. En vaan jaksaisi painaa hikihatussa pienemmällä palkalla töitä ja saada siitä vielä rangaistuksen.
Nyt meni rahahöpinäksi, mutta tämä on näiden päivien huolia. Miksi peittelisin ja *puhuisin kauniita*?
Niin sain siis eilen tiedon, että raha saapuu tililleni…ensi vkolla! Joo ei siinä mitään, mutta minun pitäisi olla ensi vkolla töissä jo toisella paikkakunnalla. Miten sinne pääsen, kun tililläni on 3,84€
Alkoi itkuiset puhelit sosiaalitoimen suuntaan. Totesin heille tilanteeni. JA SE KANNATTI!
Sain heidän ansiostaan päätöksen, että saan perjantaina matkarahan jolla pääsen työntekoon ja odottamaan taas seuraavan taistelun aloitusta.
Huh ja anteeksi
Elämäni ei todellakaan ole kaunista
Onneksi neito ei joudu kärsimään muuten kuin, että kauppareissut on vain oransseja hintalappuja ja ei nyt voida ostaa juttelua.