Kitkerää kahvia…siitä alkaa aamu tää.

Niin se flunssa rantautui tähänkin taloon pienen neidon kiusaksi.

Toisaalta mikäs sen mukavampaa (vielä) kun saa melkein koko päivän katsella ohjelmia (jotta malttaisi touhukas levätä). Yöpuku päällä tepsutella koko päivän. Tiedän ettei se kauan kestä ennen kuin sitten tylsistyttää ja kiukuttaa, kun koti alkaa tuntua pieneltä. (Niin äidistä kuin tyttärestä).

Onneksi kuitenkin voi todeta, että nykyään noi sairastelut on harvinaisia vaikka tarhaikäinen onkin. Tarhan aloittaessaan tuntui ettei viikkoakaan mennyt ilman jonkinlaista pöpöä mitä nyt ikinä siellä lapsien joukossa liikkuikaan. Mutta no nyt on vastutuskyky jo kasvanut roimasti siitä ajasta. (Siitä kiitos tuonne jonnekkin.)

Jossain vaiheessa menneisiin kipukohtiin palaten sain tästäkin syyn niskoilleni. Miksi lapsi on kokoajan kipeänä? Olet huono äiti…Pakkohan sun on jotain väärin tehdä…Tätä jatkui niin kauan kunnes toinen osapuoli tajusi, että kaipa se oikeasti päiväkodista voipi tulla. Tuntuihan se oikeasti ihan järkyttävältä, syyllistäminen siitä että sairastuttaisin oman lapseni tahallaan. Vain toisen osapuolen kiusaksi, eikö?

Onhan noita kaikennäköisiä syyllistyksiä tullut mutta palatkaamme niihin sitten aiheiden liipatessa lähemmäksi. Pitäähän sitä jotain säästellä tuleviin kirjoituksiinkin.

Tän päivän agenda on siis selvillä.

Valkoisia paperipalloja ympäri kämppää siivoten.

Mehujäätelöiden teko (jollain tavalla saisi toisen nauttimaan vitamiineista).

Ja paljon kosteita haleja…Ei tarvii varmaan tätä valoittaa enempää 😉

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Vanhemmuus

Kiukku pilveen…

… on tapa saada prinsessa känkkäränkkä paremmalle päälle. Kuka olisi voinut minulle voinut sanoa noin tänään?

Eilen illalla kohtasin taas joka kuukausittaisen mörön. RahaEiTuleriittämänäänMillään. Se kuukausittainen mörkö on jo tuttu kaveri jonka osaa odottaa saapuvaksi. Elämä työttömyyskassan varassa ei ole näin vuoden kokemuksen jälkeen mitään shampanjaa ja vaahtokarkkeja. Vaan vettä ja makaronia… Joskus sinisilmäisyydellä menetetyt luottotiedotkaan ei tätä tilannetta helpota. (Älä luota miehiin…) Olisi ihanaa kun olisi siinä tilanteessa kuin aiemmin. Ennen vanhustenhoitajien vähennystä… Oli säännölliset ansiot, sai hoidettua velat ulosottoon pois ja sai ostettua kaupasta muitakin kuin oransseilla merkeillä (Tai neonkeltaisilla) varustettuja tuotteita. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut senttikipposta kaivella josko saisi vielä yhden maidon et neito saa päivittäisen annoksensa luidensa tueksi.

Toki periaatteeni on joka päivä, että lapseni saa ruokansa ja monipuolisen sellaisen. Saa lämpimän ja turvallisen elämän. Tuskin se meistä toisaalta ulospäin näkyy et eletään todella senttiperiaatteella. Aina on puhdasta yllä ja siistiä. Ei meidän tilanne todellakaan ole niin paha kuin joillakin ikävä kyllä on. Minäkin pyrin antamaan omastani muille jos koen jotakin meille tarpeettomaksi. Lapsen ja omat vaatteet joilla vielä käyttöikää on. Ovat saaneet uuden käyttäjän hakemisen vaivalla. Ja se tunne mitä siitä saa kun toinen ihminen hymyilee aidon kiitoksen saadessaan tarvitsemansa. Välillä tottakai on niitä mätiä omenia jotka haluavat vain hyötyä ilmaisuudesta ja saattavat pistää nekin myyntiin. Ahneus saa kyllä palkkansa…siihenkin luotan.

Mutta pääpointin näköjään kadotetessa palataanpas takaisin aiheeseen.

Miten saan edes vuokran hoidettua taas lomakeviidakon aiheuttaman aikarajan takia. Sen siitä oikeasti saa kun tekee pätkä/keikkatöitä. Muutaman päivän ilo työmaalla kostautuu sitten näin. Ei kannattaisi, käy mielessäni jatkuvalla syötöllä. Mutta en halua olla työtön *helpon* rahan saaja…vaikka se oikeasti minun tilanteessa olisi jopa parempi ennen kuukausipalkkaisen työn löytymistä.

Tämän olen saanut huomata myös muista lähipiirin ihmisistä. Vaikka yrittää ja laittaa miljoona hakemusta ympäri ämpäri. Eikä cv:ssä ole mitään vikaa, mutta kun ei ole vain tarjota työtä juuri minulle/tai tälle todellakin alansa ammattilaiselle joka sai vielä karensinkin vaikka itse oli koulutukseen ilmoittautunut ja liian myöhään tiedon osallistumismahdollisuuteen saaneena. Palkittiin karenssilla!

Sitten on toki niitä sankareita paikat pullollaan jotka yrittävät kaikinpuolin välttää töitä vaikka pystyisi tekemään ja olisi varmasti vielä hyvä työntekijä. (Myönnän ärsyttää sellaiset ihmiset, mutta uskokaa tai älkää kyllä minä heitä empatiani takia säälinkin. Elämäntilanteet voi ulkopuolisille olla mustavalkoista, kun se suurimalle osalle näitä onnettomassa tilanteessa olevia on vain mustaa tai valkoista.)

Opiskelkaa lähihoitajaksi, tulee eläköitymisbuumi. Sanottiin silloin. Totuus on nyt, että eläkkeelle pääsevät. Heidän jälkeensä ei vain avata sitä paikkaa…se vain katoaa tai hoitajanvähennykset laskelmoidaan siihen.

Että näin…tällä hetkellä. Katsotaan mitä se on n. 12h tunnin päästä. Nyt on mentävä hoitamaan lapsi puhtaaksi…

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe