Kypsäkin kana munii!

Lääkärireissu tänä aamuna toi mukavia uutisia; munasoluja on kypsymässä 11kpl! Kot kot kot, vielä mie pystyn munimaan… joskin laatu korvaa määrän näissä touhuissa. Toistaiseksi tämä IVF hoito on mennyt hyvin, joten pikkuisen voin sheikata pyrstösulkia sen kunniaksi. Maanantaina sitten punktioidaan munasolut (kääk) ja toivotaan hartaasti parasta. Tervetuloa, lapsi. Me ollaan ihan valmiita jo saamaan sut.

Puoliskoni tuijotti mua eilen kauhunsekaisin ilmein kun katselin telkkarista leffaa Pikku naisia (joka on mun lapsuuteni lempparikirjoja) ja vollotin noin 75% elokuvan kestosta. Liikutuin syvästi myös iltateen äärellä (mies kun niin kauniisti muisti laittaa siihen sitruunaa)) sekä itkeä tihrustin kissan puskemisesta (miten se on niin suloinen?!). Kuinka niin tämä kananen on hormonaalinen…? (….mää mitään ailahtelevainen ole.)

Vielä pari päivää pistoksia. Aaargh.

Hemmottelin itseäni tällä viikolla sokeroinnilla. Tämän mun parsakaali-tennis-suunnitelman myötä kun pitää rajoittaa sisäistä sokeria, niin laastitaan sitä sitten ulkoisesti! Paikoitellen hieman kivulias tapa hemmotella itseään, mutta lopputulos on ihanan sileä ja kuorittu iho. Ja sokerointi onkin lähinnä parsakaali-tennis-suunnitelmaa mihin olen tähän mennessä päässyt, eli vielä ei yhtään parsakaalia eikä yhtään tennistä. Huomenna lounastan parsakaalia. Tavalla tai toisella.