Tämän päivän paras uutinen
Tänään puhuttiin työpaikallani unelmista. Tiesittekö, että unelmointi ja haaveilu on erinomaista ja suositeltavaa aivojumppaa? Minä en. Ihanaa! 39 vuoden syyllisyys tipahti hartioilta. Läpi elämäni olen kuljeskellut pää pilvissä, unelmoiden ja kuullut ehkä muutamankin kerran aikanaan vanhempieni taholta tämän kasvatusklassikon: ”lakkaas nyt haaveilemasta siinä”. Oi, kaikki nämä vuodet olenkin vain harjoittanut aivojani — hahaa, iskä ja äiti, huoneen siivous ei voi olla tärkeämpää kuin mun aivot! Pahoittelut hetkellisestä regressiosta teini-ikään, mutta vakavasti puhuen, rakastan haaveilua edelleen, näin ei-ihan-vielä-nelikymppisenäkin. Hitaat sunnuntaiaamut ovat täydellisiä haaveiluhetkiä, samoin työmatkat bussilla, kävelylenkit ja sohvannurkka kissa kainalossa. Ja nyt saan kuulla, ettei se kaikki haaveiluni olekaan ollut hukkaan heitettyä aikaa! Päivän paras uutinen.
Ja unelmistani puheen ollen..
Pikkutyypit (niitä on kaksi!) ovat onnellisesti kyydissä, olleet jo viisi kokonaista päivää. Alkionsiirto meni jotenkin juhlallisessa tunnelmassa. Mies oli mukana ja hiljaisen hämmentyneenä tuijotteli kahta mikroskooppisen pientä valkoista pistettä monitorilla. Ihanan klinikkamme henkilökunta lähetti meidät halauksien ja onnen toivotusten kera kotimatkalle. Nyt toivokaamme, että nuo pienet alkiot ovat jatkaneet jakaantumista, kehittymistä ja ovat ankkuroitumassa oikein perusteellisesti. Pitäkää lujasti kiinni, pikku tyypit! Lupaan, etten kiellä teitä haaveilemasta. Ainakaan kovin usein.