Munasolujen punktio on onnellisesti ohi. Kivuliaampaa kuin edellisellä kerralla, mutta tuloksena 13 muhkeaa munasolua. Pari päivää on mennyt levätessä ja toipuessa runnotusta olosta. (Ensimmäinen osa Anna Kareninaa on kahlattu läpi.) Tänään vointi on hyvä, alavatsan seutu on vielä arkana, mutta särky on jo pois. Viimeisten tietojen mukaan 7 munasolua on hedelmöittynyt ja huomenna on alkionsiirron aika. Ihanaa, miten jännää! On jotenkin tosi hyvä ja syvästi kiitollinen fiilis. Niin hurjasti haluan olla jonkun Äiti — joten tervetuloa kyytiin pikkutyyppi. Isäsi kanssa sua odotellaan.

Meneillään oleva IVF hoito on myös aiheuttanut viime päivinä turvotusta vatsan lisäksi rintoihin: mulla on  yhtäkkiä tajuttomat bosat, daisarit, ryntäät…..ai hurja. Mies totesi ihaillen pari iltaa sitten, että ”sullahan on tissit kasvaneet valtaviksi”. Ai kiitos, kulta. Ne ovat todella arat ja kipeät, ja rintsikat kiristävät ihan hitosti. Niistä tosin näyttää olevan se hyöty, että Mies tuijottaa niitä hypnoosin kaltaisessa tilassa ja näin ollen viihtyy kotona koko ajan. Jätti harrastuksensakin väliin yhtenä iltana — kuulemma hoitaakseen mua — mutta sallikaa mun epäillä.

On tämä parin päivän pakkolepo toki tuonut jännityksen ja onnellisen hermoilun lisäksi myös ne ainaiset kysymykset mieleen vanhemmuudesta. Olenko itsekäs, olenko liian vanha lisääntymään, onko riskit liian suuret, jaksanko äitiyden haasteiden keskellä, olisinko hyvä äiti, jne. Näiden kysymysten pyöriessä päässä liian suurella volyymilla, vakuutan itselleni aina, ettei meidän kaikkien naisten elämä mene samalla sapluunalla. En olisi ollut valmis äidiksi vielä 25-vuotiaana, eikä elämäntilanteeni sitä silloin olisi sallinutkaan. Isäehdokkaan löytymiseen meni aikansa ja sitten pikkuisen päälle kolmekymppisenä kävikin ilmi, ettei tämä raskautuminen olekaan meille niin yksinkertaista. Yksi lempilausahduksiani on, että kyllä maailmaan melua mahtuu. Samanlailla mielestäni tähän maailmaan kyllä mahtuu monenlaisia äitejä; nuoremmat ja me kypsemmät, adoptioäidit, sijaisäidit, työttömät, korkeasti koulutetut, kärsivälliset, tulisieluiset…pääasiahan kuitenkin on, että lapset kasvatetaan rakastaen ja huolehtien, parhaimman taitomme mukaan.