Tänään tuli ensimmäisen kerran vastaan tilanne, jossa minulta kyseltiin aionko juhlia tulevaa isoa syntymäpäivääni. Automaationa vastasin, etten tietenkään, en todellakaan — mikä ihmeen syntymäpäivä? Siitä intoutuneena nämä uteliaat läheiseni lupasivat mennä bilettämään syntymäpäiväni kunniaksi ja kertoa sitten myöhemmin minulle, kuinka kivaa heillä oli synttäreilläni. No, kiitos. Nyt hyvin varovaisesti harkitsen kakkua ja skumppaa, vaikka brunssin merkeissä. Ja vain läheisille. Ehkä. Tämä ajatus jätetään vielä hautumaan.

Niinkuin brokkoli.

Hahaa, mikä aasinsilta — vaikuttavaa, eikö?! Eilen siis lounastin parsakaalia! Höyrytin tuon haasteellisen vihreän vihanneksen  ja sitten vaan lautaselle, juustoraastetta päälle. Broccoli and cheese, olkaa hyvä. Simppeli lastenruoka eri mantereelta, elämäni eri ajasta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin herkullista. Hieman raejuustoa ja avocadoa kyljessä. Nyt tämän aterioinnin jälkeen, olenkin ihan totaalisen hukassa tulevaisuuden parsakaali aterioinnista. Wokattua parsakaalia? Parsakaali uunijuuresten seassa? Kuinka monta variaatiota parsakaalista saa..? Tästä tulee vaikeaa.

Kotikaupungissani vallitsi eilen melkoisen rapsakka ja raikas iltalenkki-ilma, mutta koko päivän sisällä oltuani, annoin piupaut pakkaselle ja lähdin reippaalle kävelylle. Ensimmäisen kilometrin jälkeen totesin tuntevani omat munasarjani. Erikoista. IVFhoidon mukana tuleva turvotus on alkanut oikeastaan vasta eilen ja nyt vatsani pullottaakin jo ihan reilusti. Tänä iltana on Pregnyl-irroituspiikin aika, huomenna ohjelmassa pientä huushollin siivousta ja ulkoilua, maanantaina vuorossa punktio sekä Tolstoin Anna Karenina. Kärsin kroonista huonoa omatuntoa kirjallisuuden klassikoiden lukemattomuudesta, joten ajattelin hyödyntää tuon parin päivän sairasloman lukemalla kyseisen Tolstoin tiiliskiven. Toivon, että Anna Karenina myös pitää mut paikallaan, että maltan oikeasti olla hissuksiin ja välttää komplikaatiot .

Oi munasoluni — olkaa laadukkaita, toimivia ja runsaslukuisia!!