Suomi PRKL! Design on nyt kuukauden rapeassa iassa. Kauppa on ollut auki kuukauden paivat ja mina olen ollut kauppias kuukauden. !!! Jannaa !!!

Mutta niinhan se oli myos silloin kun Tytto K. oli kuukauden ikainen. Taisin muistaakseni olla sisatiloissa aikalailla tuon tyttareni ensimmaisen kuukauden, jotain random kauppareissua ja anoppilassa kayntia lukuunottamatta, meni sika sumussa se. Nyt olen ollut aikalailla kaupan kanssa naimisissa, vapaapaivinakin, tosin kavimme yhden yon reissulla mokilla. Joka ilta kayn lapi ekselit firman dropboksista ja mietin myyntia ja markkinointia. Toisinaan mieleni tekee iltaisin kavella liikkeelle pallistelemaan, kun en ihan viela usko etta se on oikeasti olemassa.

Vauvan hoitaminen vaati tuossa vaiheessa viela tosi paljon keskittymista, en ollut ihan sinut viela kaiken vauvaan liittyvan kanssa. Sama patee kauppaan, joudun keskittymaan tosissani etta muistan kaikki kaupaan liittyvat tyoaskareet, ainiin pitikos ne alvit maksaa nyt ja mites muuten niiden luottokorttitilitysten kanssa, onko ne jo tulleet? Muistinko sammuttaa valot ja kytkea halyttimen paalle?

Kuukauden ikainen vauva alkaa pikkuhiljaa ymmartaa etta ei olekaan enaa mahassa vaan ulkoilmassa. Kauppammekin alkaa vahitellen kehittaa omaa persoonaansa, se ei ole enaa osa meidan unelmiamme vaan totisinta totta. Ainakin lehtijuttujen perusteella.

Mutta mitas sitten? Pitaisi tilata kaikenlaista kivaa kauppaan seuraaviksi kuukausiksi, minka kokoisia vaatteita 3 kuukauden ikainen kauppa kayttaa ja mita se syo? Kuka sita kay katsomassa ja pitaako hankkia isompia vaippoja? Nahtavaksi jaa, nyt olisi netin "tuore kauppias" -chatti tervetullutta vertaistukea :) Jos vaan ei olis yhta vittumaista kitinaa kuin monissa aiti-chateissa ;) 

Olen jo useampana iltana miettinyt etta mitahan talle mun kirjoittamiselle oikein tapahtui? No elama, tyo, kiireet..

Niita perusjuttuja. No se viimesyksyinen liiketoimintasuunnitelman vasays alkoi uudestaan tana vuonna helmikuussa uudella idealla ja uuden liikekumppanin kera. Ihanaa kun ei tarvinnut yrittaa yksin. Tohinalla vaansimme LTSsan ja siihen parit hyvin laajat ekselit kaveriksi ja pankkiin neuvottelemaan lainaa. Tulihan sita, enempi kuin ikina on tarvinnut ottaa tahanastisessa elamassa. Ja nyt on kauppa auki Reykjavíkin keskustassa. 

On se outoa, mutta niin kamalan hienoa. Monena aamuna viikossa paiva alkaa suihkun ja pakkeloinnin jalkeen (kylla olen alkanut taas meikkaamaan, ei sita kehtaa kohdata itseaan kauniimpia luontokappaleita tiskin takaa ilman sotasopaa) silla etta hurautan tyosuhde Jopolla liikkeelle, siivoan ja pistan Olavi Virtaa levylautaselle. Taydennan tuotteet hyllyyn, jarjestelen ja vilkaisen edellispaivan myynteja ja tuloja. Ihmettelen varaston tilannetta ja pohdin mita pitaisi tilata ja koska. Olen kauppias. Voi hyva ihme!

Mukavinta tassa kauppiaana olossa on se ettei tarvitse olla kauppias keskenaan, kaikilla kauppiailla pitaisi olla yhta hyva kauppiastoveri kuin minulla. Olisin varmaan jo kuollut moninkertaiseen sydankohtaukseen useamman kerran tana kevaana ilman toveriani. Ei ole mitaan parempaa kuin stressin ja velvollisuuksien jakaminen jonkun sellaisen kanssa johon voi luottaa taysin. Jos multa lipsahtaa joku niin kauppiastoveri hoitaa ja jos kauppiastoverilta turahtaa niin mina hoidan. Symbioosi. Kauppiaiden ekosysteemi. Kilta.

Niin ja mika parasta kaupassa kay ihmisia ja kauppakin kay niiden kavijoiden kanssa. Ihmiset ihastelevat: "Voi miten kaunista, joulu on pelastettu!" "On kuin kotona, tuossa on peti ja tuolla keittio, saanko ottaa nokoset?", ja mina kehraan tyytyvaisyydesta ja mukailen asiakkaittemme huokailua.

Tasta tama taas alkaa, tastedes keskustellaan siita ettei ole ollut aikaa imuroida koska on niin kiiretta yksityisyrittajarintamalla. Ja vauva K on jo ihan iso tytto, ei mikaan vauva enaa Tytto K tastedes :)

www.suomi.is - tsekidout!

No, siis joulu tulossa ja miehen siskon pojallekin pitaisi muka hankkia joululahja. Ei tee mieli koska nuori mies on kayttaytynyt erityisen huonosti viime vuoden aikana. Aitinsa on saanut osan kotivakivallasta ja poliisit on kotona tuttuja vieraita. Tupakka, alkoholi ja huumeetkin ovat tulleet kuvaan. Kolli vaan menettaa hermonsa todella helposti ja sitten latisee latty, luokkatoverin, aidin, tuntemattomien. Pyorat haviaa pyorakellarista, eika nuorella ole lainkaan huono omatunto tekemistaan.

Suositelkaas kirjanerot jotain kirjaa mika sopisi joululahjaksi, en ma keksi mitaan mika olisi soveliasta. Mieheni ehdotti kirjaa nimeltaan "If you don't stop hitting my sister i will personally fuck you up", mutta en usko etta sellaista on saatavilla, ja olisihan se hieman uhkailevaa, joka ei nyt ehka ole asiallista. Kauhean raskasta seurata nuoren itsetuhoa, huhhuh.

apuja nyt, ei viitsisi risujakaan antaa, tai perunoita kuten taalla islannissa on tapana tuhmille lapsille. Pikku-siskollensa annetaan elokuvalippuja, mutta en halua kollille moisia antaa, olisihan se vahan niinkuin siunaus. Taytyy nyt myontaa etta keksin tekosyyn ettei tarvinnut tana syksyna osallistua syntymapaiville, ei vaan tehnyt mieli juhlia taman pojan kasvua ja oli tama sama lahjaongelma. Nyt ei auta pakoilla, apuja siis!

Kuva: Keith Haring Logo against family violence