Motivaation säilyttämiseksi on hyvä asettaa itselleen tavoitteita: yksi isompi päätavoite, sekä päätavoitteen saavuttamiseksi useampia pienempiä välitavoitteita. Näin toivottavasti kiinnostus laihduttamiseen ja terveellisiin elämäntapoihin säilyy pidempään, ja toivottavasti ne joskus jopa olisivat säännöllinen osa normaalia arkea.

Omat tavoitteeni

1. PÄÄTAVOITE: 25kg painonpudotus (tammikuuhun mennessä?)

VÄLITAVOITTEET: Laihtuminen n.2,5kg/n.2 viikon sykleillä -> -5kg/kk aluksi. Pienempiin vaa’an lukemiin päästessä rauhallisempi tahti.

Uskon että aluksi paino saattaa tippua nopeastikin nesteiden lähtiessä liikkeelle, mutta esim. kuuden viikon jälkeen kun SD:n myötä kalorit on tiputettu melko alas, saattaa olla vaikeampaa saada painoa putoamaan. Laadin viikkoaikataulun painonpudotukselle, jotta minulla olisi jonkinlainen realistinen käsitys mahdollisista vaa’an lukemista. Se saattaa kuitenkin myös turhauttaa jos en pysykään laatimassani aikataulussa. Olen kuitenkin huomannut, että laihduttaessani ilman minkäänlaista suunnitelmaa, paino jojoilee viiden kilon sisällä ja kuukausien päästä huomaan olevani edelleen saman painoinen kuin aloittaessani.

2. PÄÄTAVOITE: Säännöllinen liikunnan harrastaminen, esim. 3-4x/vko

VÄLITAVOITTEET: Seuraavat kuusi viikkoa Superdieetin ohjeiden mukaisesti sekä aerobista että lihaskuntoa, myöhemmin rennommalla otteella näitä kahta sekoitellen, ehkä jokin säännöllinen ryhmäliikuntalajikin?

Rakastan aamulenkkejä, mutta huonontuneen ruokavalion ja stressin myötä unentarpeeni on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, ettei toivettakaan aamulenkille lähdöstä ole ollut. Nyt toivon että ruokavalion muutoksen myötä saan taas energisyyteni takaisin, ja herään tarpeeksi ajoissa ehtiäkseni aamulenkeille. Kouluaamuinani (2x/vko) joudun heräämään muutenkin 4.45 mutta työaamuisin aamulenkit ovat aivan mahdollisia. On ihanaa lenkkeillä rauhallisessa kaupungissa ihmettelemässä auringonnousua.

Olen aiemmin harrastanut sekä ryhmäliikuntalajeja (bodypump, kahvakuula, circuit training jne) että itsenäistä kuntosalilla käyntiä, ja tahtoisinkin näistä jommankumman tai molemmat takaisin viikoittaiseen arkeeni. Ryhmäliikunnat ovat suhteellisen kalliita salilla käymiseen verrattuna näin opiskelijabudjetille, mutta täytynee tarkkailla tarjouksia tai katsella vaikkapa Naisvoimistelijoiden tarjontaa.

3. PÄÄTAVOITE: Stressitön syöminen: tahdon terveellisestä ruokailusta tulevan rutiininomaista, enkä tahdo tuntea huonoa omaatuntoa satunnaisista herkuista.

Dieetillä ollessa ruokailu on helppoa, vaihtoehtojen määrä  ei ole rajaton, ja tiedät tasan tarkkaan mitä tulee syödä. Jossain vaiheessa kuitenkin ruokien punnitseminen on lopetettava ja luotettava omaan arvioon. Tämä tulee minulla vastaan jo ensi viikolla koululounaiden merkeissä; on pystyttävä koostamaan fiksu ateria niistä ainesosista jotka sattuvat olemaan tarjolla. Onneksi koululounaat muodostavat suhteellisen pienen osan koko viikkoni aterioista, joten hirveää tuhoa ei pitäisi saada aikaiseski kahdella aterialla viikossa.

Koulupäivien ruokailut ovat muutenkin haaste: kouluaamuina herään ennen viittä, lähden kuudelta kouluun ja palaan taas kuudelta illalla takaisin kotiin. Opiskelen eri paikkakunnalla joten koulupäiville tulee mittaa lähes puoli vuorokautta. Ruoat täytyy miettiä tarkkaan etukäteen, niin säilyvyyden kannalta kuin ruokailuvälienkin kannalta. Jos syön aamiaisen kotona puoli kuusi, ja lounaan koululla puolen päivän aikaan, voin taata etteivät valinnat ole enää fiksuimmasta päästä nälän kurniessa vatsassa. Jonkinnäköisiä välipaloja täytynee alkaa siis keksimään.

Ensimmäinen dieettipäivä oli vai-ke-a. Oletin, että lähes kuukauden vapaan syömisen ja laiskottelun jälkeen dieettimotivaatio olisi kunnossa, mutta väärässä olin. Huonot tavat olivat jo piintyneet tiukkaan, käsi meinasi eksyä karkkipussille väkisinkin. Sain kuin sainkin kuitenkin pidettyä itseni ruodussa koko ensimmäisen päivän, vain yksi ateria jäi syömättä.

Eilen aamulla ei todellakaan kiinnostanut maitorahkasmoothiet – ehkä edellisen päivän picnic-risteilyllä ja siellä nautituilla siidereillä oli jotain tekemistä asian kanssa. Väkisin kuitenkin join smoothieni, ja päivän mittaan alkoi jo helpottaa. Preppailin innoissani aterioita valmiiksi, punnitsin ja mittailin pikku keittiövaa’allani. Aterioiden valmistelu ja suunnittelu on lempipuuhiani, silloin pystyn rentoutumaan ja unohtamaan muut stressitekijät kokonaan.

Aterioiden preppailun jälkeen koitti kuitenkin pelätty treeni – edellisestä kuntosalikäynnistä on vierähtänyt jo kuukausia ja ”kuntoa” olen ylläpitänyt lähinnä hyvin epäsäännöllisellä lenkkeilyllä. Valitsinkin treeniksi helpoimman mahdollisen, vajaan puolen tunnin kotitreenin. Tietyissä liikkeissä kunnon romahtamisen huomaa epämiellyttävän hyvin, mutta toivon että säännöllisellä treenillä kunto taas kohoaa nopeasti.

Tänään jo kiitin eilisen päättäväisyydestä, vaaka näytti -700g eiliseen verrattuna. Virallisen punnituspäivän pidän kerran viikossa, mutta motivaation säilyttämiseksi (ja mielenkiinnosta) saatan käydä vaa’alla vähän useammin. Tänään on vielä aloituskuvien ja -mittojen ottaminen, jotta on muutakin seurattavaa kuin vaa’an lukemat. Eiköhän tästä päästä alkukankeuksien jälkeen vauhtiin!