Ja sitten olimme me.

Moikka!

Empäs tiedä miten tämän aloittaisi. Oon kirjoittanut blogia eri alustalla aikaisemminkin, mutta aina kirjoittaminen on jostain syystä jäänyt. Nyt eletään elämässä taas uutta ja jännittävää aikaa, minkä takia haluaisin aloittaa taas kirjoittamaan blogia. Tämä blogi tulee käsittelemään lapsettomuutta, lapsettomuushoitoja, elämää ja sen epäonnistumisia ja onnistumisia. Iloja, suruja ja tähän matkaan liittyy myös varmasti paljon toivoa kuin epötoivoakin.

Ihan alkuun voisin kertoa itsestäni jotain, ja siitä mikä sai aikaan tämän blogin. Mä olen Piipa, en suinkaan oikealta nimeltäni, mutta perhe ja ystävät kutsuu mua tuolla nimellä. Oon 26 vuotias, ammatiltani oon lähihoitaja. Kotona miehen lisäksi on kaksi koiraa, kaksi kissaa ja yksi viljakäärme, jonka kanssa mun miehellä on läheisempi suhde 😀

Mun miehen kanssa me ollaan oltu yhdessä tänä vuonna 8 vuotta, joista naimisissa ollaan olti 6 vuotta. Meillä oli vähän sellainen salamarakkaus ja meidän suhde eteni nopeesti siihen pisteeseen missä ollaan nyt. Ei turhaan sanota, että kyllä sen huomaa, kun kohdalle sattuu oikea tyyppi.

Meidän lapsettomuustie on ollut pitkä ja osin kivinenkin, vaikka mun omasta mielestä ollaan päästy tähän mennessä suhteellisen helpolla. Tuun kertomaan enemmän pian siitä, miten ollaan päästy siihen pisteeseen missä ollaan nyt, ja mitä se on vaatinut.

Kuulumisiin!

<3: piipa