Huomenna se tulee

H-hetki, tai oikeastaan HCR-hetki, on sitten huomenissa, surkeimmassa hiturilähdössä kello 15.50. Ja kyllä, aion yrittää juosta penikasta huolimatta!

Ei ole tullut kauheasti kirjoitettua tänne, kun mielessä on pyörinyt vinhaa kehää vain kysymys juostako vai eikö juosta (plus kiire on ollut töissä ja muussa elämässä). Olen vesijuossut ja venytellyt apinan raivolla. Pyöräillyt, saleillut ja joogannut. Lenkkiyritelmät ovat olleet vaihtelevia: pari lenkkiä meni kohtalaisesti, yksi oli kaamean kivulias ja viimeisin oli taas siedettävä. Aluksi tuntui ikävältä, mutta sitten jalka vertyi ja juoksu lähti joten kuten rullaamaan.

Huolestuin kuitenkin niin paljon, että varasin lopulta lääkäriajan. Luonnollisesti kivut vähenivät ajan varaamisen jälkeen välittömästi.

Työterveyslääkäri puristeli jalkaani, kyseli vähän, ja lähetti minut ultraääneen, jossa oli tarkoitus tsekata muun muassa mahdollinen veritulppa! Ja tietysti se penikka, joka kuulemma näkyy turvotuksena lihaskalvon sisällä. Hän sanoi myös, että olisi hölmöä juosta. Määräsi silti vähän vahvempia särkylääkkeitä reseptillä, ja käski popsia niitä kuurina.

Röntgenlääkäri puolestaan suhtautui koko juttuun leppoisasti. Jalasta ei löytynyt mitään, ei pinnanalaista turvotusta tai tulppia. Hänen mielestään voin ihan hyvin juosta, ja levätä pidempään sitten sen jälkeen.

Ja nyt jo tiedättekin, kumpaa lääkäriä minä ajattelin uskoa. Pitäkää peukkuja, että jalka kantaa eikä katkea kesken kaiken!