Kuuntelen juostessani aika harvoin musiikkia. Siihen on kaksi syytä: aiemminkin parjaamani kuulokkeiden pysyväisyysongelma (jonka saisi toki ratkaistua erilaisilla kuulokkeilla) ja se, että tykkään lenkkeillä seurassa, useimmiten poikaystävän kanssa. Tuleepa oikeasti noudatettua Pitää Pystyä Puhumaan -sääntöä.
Silloin kun kuuntelen juostessani musiikkia, muutama artisti on ylitse muiden. En ole lenkkimusiikissani näköjään kovin uusitutuvaista sorttia, vaan olen jämähtänyt tuonne 2000-luvun puoliväliin. Ehkä haluan askeliani tahdittamaan tuttuja rytmejä.

1. Jenny Wilsonin Love and Youth -levy soi kuulokkeissa sinä kesänä, kun asuin yksin Turussa. Edelleen etenkin Summertime – The Roughest Time biisin kuuleminen palauttaa minut Aurajoen paahteiselle rantapolulle ja alkaa vastustamattomasti juoksetuttaa.

2. Kelisin Tasty-levy toimi myös erään ystäväni synnytysmusiikkina eikä ihme, sillä se antaa välittömästi energiaa. Onko kaikille muille ollut aina ihan itsestään selvää, ettei Milkshake todellakaan tarkoita pirtelöä, vaan naisvartaloa?

3. M.I.A.:n Arular saa jalan nousemaan niin lenkkipolulla kuin tanssilattiallakin. Enempää perusteluja ei tarvita.

Uusia tahdittajia sopii vinkata!